Riittääkö päivystysosaaminen terveyskeskuksissa?
Potilasturvallisuutta tutkinut lääkäri haluaisi kasvattaa päivystyksen roolia yleislääketieteen erikoistumiskoulutuksessa Helsingissä, apulaisprofessori ei näe tarpeellisena.
Koulutusylilääkäri Minna Halinen Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksesta on huolissaan siitä, kertyykö tuleville yleislääketieteen erikoislääkäreille riittävästi osaamista vaativista päivystystilanteista pääkaupunkiseudulla.
Päivystysten keskittäminen on muuttanut terveyskeskuslääkärien toimintaympäristöä viime vuosina. Ensihoidon potilaat viedään nykyisin Husin päivystyksiin, minkä vuoksi esimerkiksi murtumapotilaita ei enää juuri näe terveyskeskuksissa.
– Tällä hetkellä kouluttajina terveyskeskuksissa työskentelevät yleislääketieteen erikoislääkärit ovat pääsääntöisesti toimineet myös sairaalan päivystyksessä ja hoitaneet muun muassa murtumia, eli nyt tilanne on hyvä, Halinen kertoo.
Halisen mukaan viime vuosina on kuitenkin valmistunut jo yleislääketieteen erikoislääkäreitä, joilla ei ole kokemusta nykyaikaisen päivystyksen toiminnasta ja sellaisten päivystyspotilaiden hoidosta, jollaisten hoidon osaamista erikoissairaanhoidossa saatetaan pitää ”itsestään selvänä”.
Halinen tutkii työkseen päivystyksellisiä potilasvahinkoja. Hänen mukaansa tutkimusaineistossa näkyy selkeästi, että suurin osa potilaista, joiden kohdalla tapahtuu potilasvahinko, eivät tule huonokuntoisina ambulanssilla, vaan kävelevät itse päivystykseen.
– Kiirevastaanotolla sisään tulee potilaita, joilla voi olla salakavalasti oireileva todella vakava sairaus. Miten lääkäri voi tunnistaa tällaisen potilaan, jos ei ole koskaan nähnyt sellaista?
Halisen mielestä vakavan, päivystyksellistä sairaanhoitoa tarvitsevan potilaan kokonaisuuden tunnistamisen sekä perustason vammojen hoidon roolia pitäisi lisätä yleislääketieteen erikoistumiskoulutukseen Helsingissä.
Hän ehdottaa sairaalapäivystyksessä työskentelyn jakson sisällyttämistä yleislääketieteen erikoistumiskoulutukseen. Näin varmistettaisiin, että myös terveyskeskusten tulevilla seniorilääkäreillä on riittävästi kokemusta päivystyspotilaista.
Halinen on havaintojensa pohjalta perustanut kollegoineen Hus Akuuttiin päivystyksen peruskoulun täyttämään tietoaukkoja. Se on suunnattu alkuvaiheen lääkäreille.
Apulaisprofessori: Pakollinen jakso ei tarpeen
Helsingin yliopistossa yleislääketieteen erikoislääkärikoulutuksesta vastaava apulaisprofessori Lena Thorn ei pidä tarpeellisena lisätä koulutukseen pakollista päivystysjaksoa.
Hän kertoo, että päivystysosaaminen kuuluu jo tällä hetkellä yhtenä koulutuksen 33:sta tarkasti määritellystä osaamistavoitteesta.
Osaamisperusteisessa koulutusjärjestelmässä tarvittavat taidot voi saavuttaa monella tavalla. Ratkaisevaa on, että valmistunut yleislääketieteen erikoislääkäri osaa tunnistaa kiireellistä hoitoa vaativat potilaat ja toimii tarvittaessa välittömästi.
Suurin osa Helsingistä valmistuvista tekee reunakoulutusta aloilla, joilla on etupäivystystä, kuten akuuttilääketieteessä ja sisätaudeilla, Thorn arvioi.
– Painotamme ainakin meidän alueellamme, että se on yksi kanava, missä etenkin välitöntä apua tarvitsevien hoidon kokemusta voi kerryttää.
Koulutuksessa on lisäksi määritelty, että pakollisen terveyskeskusjakson tulee sisältää päivystys- tai kiirevastaanottoa. Yliopisto ei kuitenkaan määrää sitä, miten työ on järjestely koulutuspaikoissa ja millaista päivystyksellistä työtä niissä pystytään järjestämään, Thorn huomauttaa.
Hänen mukaansa yleislääkärien toimenkuvassa on isoa vaihtelua terveyskeskusten välillä – riippuen siitä, ollaanko ison kaupungin terveysasemalla vai kauempana maalaiskunnassa, jossa hoidetaan enemmän paikan päällä.
Thorn painottaa, että kiireellisen hoidon osaaminen kuuluu keskeisesti yleislääketieteen erikoislääkärin ammattitaitoon.
Hän nostaa Halisen tavoin esiin järjestelmätason haasteen. Päivystysten keskittäminen muutti terveyskeskuslääkärien työnkuvaa ja koulutusympäristöä erityisesti Hus-alueella. Päivystykselliset potilaat hoidetaan eri työnantajien alla, mikä lisää tarvetta vuoropuheluun eri organisaatioiden välillä.
Thornin mukaan terveyskeskuslääkärien on tärkeää hahmottaa kliinisten taitojen lisäksi palvelujärjestelmä.
– Olisi tärkeää, että tuntee oman yhteispäivystyksen toimintaa, jotta yhteistyö sujuu hyvin potilaiden parhaaksi. Muuten toimii aika irrallisena kokonaisuudesta.
