Elimistön omin asein immuunikatoa vastaan

Sytotoksisten T (CD8+) -solujen tiedetään olevan päävastuussa immuunikatoviruksen torjunnasta sekä ihmisillä että apinoilla. Tästä torjunnasta maksetaan kuitenkin kova hinta HI-viruksen infektoimien auttajasolujen (CD4+) tuhoutumisen muodossa. CD8+-solujen tiedetään kuitenkin erittävän useitakin tekijöitä, jotka solutuhoa aiheuttamatta estävät viruksen lisääntymistä. Näitä immuunikadon ehkäisyn ja hoidon kannalta mielenkiintoisia tekijöitä on löydetty nyt neljä kappaletta.

Jättisolunsalpaajahoito metastasoituneeseen rintasyöpään?

Metastasoituneen rintasyövän hoidossa voidaan saada aikaan pitkiä hoitovasteita sekä hormonihoidolla että solunsalpaajahoidolla. Mielenkiintoinen uusi hoito on solunsalpaajien jättiannoshoito, joka toteutetaan joko perifeerisen veren kantasolujen siirron tai autologisen luuytimen siirron tuella. Nyt on julkaistu ensimmäinen satunnaistettu tutkimus, jossa on vertailtu jättiannoshoidon tehoa tavanomaiseen solunsalpaajahoitoon etäpesäkkeisen rintasyövän hoitona.

Hinkuyskä perheessä

Uusien asellulaaristen hinkuyskärokotteiden tehoa tutkitaan monissa maissa. Huolellisesti toteutetun tutkimuksen sivutuotteena saadaan useimmiten kiinnostavaa epidemiologista tietoa. Näin on käynyt Saksassakin. Siellä selvitettiin hinkuyskän tarttumista yli sadassa perheessä, joista rokotetutkimuksen yhteydessä löytyi tautitapaus. Koska taudin varmistaminen laboratoriotestein ei aina onnistu, oli diagnoosi usein kliininen eli kolmen viikon yskä.

Heikki Arvilommi

Ympäristön mykobakteerit vaikuttavat BCG-rokotuksen tehoon

BCG-rokote on sekä maailman käytetyin että kiistanalaisin rokote. Rokotteen tehoa on selvitetty kymmenissä tutkimuksissa, joissa rokotettujen yhteismäärä nousee satoihin tuhansiin. Parhaisiin tehoihin (yli 80 %) on päästy Skandinaviassa, Englannissa ja Kanadassa. Sitä vastoin Georgiassa Yhdysvalloissa rokotus osoittautui haitalliseksi eli sen suojaava teho oli negatiivinen (-56 %). Näin kävi myös Intiassa ja Malawissa. Aluksi ajateltiin, että ristiriitaiset tulokset johtuvat karkeista virheistä tutkimuksia tehtäessä. Pidettiin jopa mahdollisena, että BCG ja lumerokote olisivat vaihtuneet keskenään. Mitään tällaista ei kuitenkaan ole voitu osoittaa tapahtuneeksi.

Matti Viljanen

Mycoplasma genitalium - geeniensä tehokäyttäjä

Massiivisen HUGO:n (human genome project) varjoon on paljolti jäänyt kahden bakteerin, Haemophilus in-fluenzaen ja Mycoplasma genitaliumin, genomien täydellisten emäsjärjestyksien selvittäminen. M. genitalium valittiin tutkimuksen kohteeksi siksi, että sen genomi on pienempi kuin minkään muun itsenäisesti lisääntymään kykenevän organismin. 580 kiloemäksen kokoisesta genomista löytyy 470 proteiinia koodittavaa aluetta eli eksonia, H. influen- zaen genomissa eksoneja on 1 727. M. genitalium on pakannut geeninsä selvästi tiheämmin H. influenzae. M. genitalium imee ravinteensa pääasiassa suoraan infektoimistaan soluista. Tämä näkyy selvästi myös sen genomissa, josta lähes 5 % koodittaa tarttumisessa tarvittavia adhesiineja. Sen sijaan se uhraa vain yhden eksonin aminohappojen biosynteesiin, kun H. influenzae käyttää vastaavaan tarkoitukseen 68 eksonia. Mykoplasmalla on myös vähemmän energia-aineenvaihduntaan liittyviä ja säätelytehtäviä suorittavia geenejä.

Matti Viljanen

Kampylobakteeriripuli lihashalvauksen laukaisijana

Guillain-Barrén oireyhtymä on akuutti paralyysi, jossa ilmeisesti immunologisella pohjalla syntynyt tulehdus vaurioittaa hermojen myeliinituppea. Jo aiemmin on tiedetty etenkin virusinfektioiden tai rokotusten usein edeltävän halvausoireita. Kampylobakteeri, joka on ny- kyään kehittyneiden maiden yleisin ripulin aiheuttaja, on myös esiintynyt laukaisevien tekijöiden listalla.

Heikki Arvilommi

Kaposin sarkoomaan liittyvä virus löytyi verenkierrosta

Kaposin sarkoomaa esiintyy paitsi AIDS-potilailla, myös immunosuppressoiduilla elinsiirtopotilailla ja joskus ilman todettavaa immunosuppressiotakin, yleensä iäkkäillä henkilöillä. Vastikään on löydetty uusi herpesvirus, Kaposin sarkoomaan assosioituva herpesvirus (KSHV), joka voidaan löytää lähes kaikista Kaposin sarkoomista, olipa kyseessä sitten HIV-infektioon liittyvä Kaposin sarkooma tai ei.

Interferoni maksasyövän synnyn estäjänä

Hepatosellulaarisen karsinooman etiologisina tekijöinä pidetään hepatiitti B- ja hepatiitti C -virusinfektioita, altistumista aflatoksiinille ja kirroosia. Latenssiaika hepatiitti C -virusinfektion saamisesta (usein verensiirto) kirroosin ja lopulta karsinooman kehittymiseen on noin kaksikymmentä vuotta. Alfa-interferonilla on saatu suotuisia vasteita hepatiitti C -viruksen aiheuttaman kroonisen hepatiitin hoidossa. Niinpä japanilaiset tutkijat päättivät satunnaistaa 90 C-hepatiittiviruksen aiheuttamaa kroonista aktiivista hepatiittia ja siihen liittyvää kirroosia sairastavaa potilasta saamaan joko alfa-interferonia 6 MU kolmesti viikossa 12-24 viikon ajan tai oireenmukaiseen hoitoon.

Raskaudenaikainen tupakointi altistaa varhaiselle kuolemalle

Oululaiset yleislääketieteilijät ja kansanterveystieteilijät selvittivät raskaudenaikaisen tupakoinnin yhteyttä äitien mortaliteettiin. Asiaa tutkittiin yli 12 000 vuonna 1966 synnyttäneen naisen aineistosta, joka käsitti 96 % Oulun ja Lapin läänin senvuotisesta synnyttäjäkohortista. Kaikista naisista tiedettiin tupakointianamneesi neuvolakäyntitietojen perusteella ja 99,5 %:sta saatiin myös kuolinsyytiedot. Seuranta-aika oli 28 vuotta.

Depot-neuroleptien paikalliskomplikaatiot

Brittikollega oli huomannut, että depot-muotoisista neurolepteistä näyttää aiheutuvan paikalliskomplikaatioita. Siksi hän lähti seuraamaan asiaa prospektiivisesti. Otokseen tuli 224 potilasta, joita hän seurasi yli 5 000 potilasviikon ajan. Kaikkiaan 47 potilasta (19,3 %) sai tutkimusaikana jonkin ohimenevän paikallishaitan ja 18 (8,3 %) sai kroonisen haitan. Haittoja seurasi kaikkiaan 69 injektiosta: 31 injektion yhteydessä oli poikkeuksellista kipua, 19 tapauksessa lääkettä valui pistosaukosta kliinisesti merkittäviä määriä, 11 injektiosta seurasi inflammaatio ja kahdesta kehittyi ihonystermä, joka tosin hävisi seurannan aikana. Haittavaikutuksia lisäsivät suuret lääkemäärät ja injektiovolyymit, potilaan ikä yli 50 vuotta ja jotkut lääkevalmisteet.

Perusteellinen selvitys Etelä-Ruotsin Lymen taudista

Lymen borrelioosin keskimääräinen vuotuinen ilmaantuvuus oli vuosina 1992-93 Ruotsin seitsemän eteläisimmän läänin alueella 69 tapausta/100 000 asukasta. Se on suurempi kuin useimmat aiemmin Euroopasta ja Amerikastakin julkaistut ilmaantuvuusluvut. Taudin ilmaantuvuudessa oli suuria paikallisia eroja: pienimmillään ilmaantuvuus oli 26, suurimmillaan 160/100 000 asukasta. Valtaosalla potilaista (94 %) tauti ilmeni vain yhden oireen muodossa. Taudin ilmenemismuodot olivat yleisyysjärjestyksessä erythema migrans 77 %, neuroborrelioosi 16 %, artriitti 7 %, akrodermatiitti 3 %, lymfosytooma 3 %, kardiitti 0,3 %. Yleisin neuroborrelioosin ilmene-mismuoto oli kasvohermohalvaus (6,6 %). Meningiitti ilman aivohermohalvausta esiintyi vajaalla 4 %:lla potilaista. Borrelioosin ilmaantuvuudessa ei ollut eroa sukupuolten välillä. Alle kouluikäisillä ja 60-75-vuotiailla ilmaantuvuus oli jonkin verran suurempi kuin muissa ikäryhmissä. Diagnooseja tehtiin kaikkina vuodenaikoina, vähiten kuitenkin tammi-huhtikuussa. Erythema migrans -diagnooseja tehtiin eniten elokuussa.

Matti Viljanen

Misoprostolin mahaa suojaava vaikutus tulehduskipulääkkeitä käyttävillä nivelreumapotilailla

Tulehduskipulääkkeiden tunnettu haitta on niiden ulserogeeninen vaikutus. Äärimmäisissä tapauksissa tulehduskipulääkkeet voivat aiheuttaa ventrikkeliperforaation, pylorusstriktuuran arpeutumien vuoksi ja tietenkin meleenan ja hematemeesin. Misoprostoli on synteettinen prostaglandiini ja sitä käytetään juuri prostaglandiinin estäjien eli tällä hetkellä käytössä olevien tulehduskipulääkkeiden mahahaitan ehkäisemiseksi.

Uimarin ödeema

Yleensähän tervesydäminen ihminen ei pysty aiheuttamaan itselleen keuhkoödeemaa fysiologisessa ympäristössä, mutta jos olosuhteet ovat otolliset, näyttää tämä olevankin mahdollista ja vieläpä loistokunnossa olevilla uimareilla. Israelin puolustusvoimien urheilujoukkueissa palvelleet 30 uimaria (ikä 18-19 vuotta) pitivät harjoituksia Välimeressä. Veden lämpö oli 23 astetta, edessä 2,4 kilometrin kilpauintimatka. Urheilijat saivat ohjeeksi juoda riittävästi dehydraation välttämiseksi ja tekivät työtä käskettyä - he joivat noin 5 litraa vettä parin tunnin aikana ennen uintilenkkiä. Kolmestakymmenestä uimarista kahdeksalle kehittyi matkalla keuhkoödeema, osalle ilmaantui veriyskös ja vielä ensiapuasemalla happisaturaatio oli alimmillaan 62 %. Tila korjaantui vuorokaudessa; pahimmassa hengenahdistuksessa olleet saivat furosemidia.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030