Maitotuotteiden vaikutus immuunivasteeseen terveillä ja rotavirusripulia sairastavilla lapsilla

Tutkimuksen alkuosassa (osatyö II) seurattiin 25 tervettä vastasyntynyttä ensimmäisen elinvuoden ajan. Lapset tutkittiin vastasyntyneisyyskauden jälkeen 3, 6 ja 11 kuukauden iässä. Lapset jaoteltiin pääasiallisen maitonsa mukaan joko rintaruokittuihin tai korviketta syöviin joka käynnillä. Yhdeksän lasta osallistui dieettikokeiluun (osatyö I), joka suunniteltiin samankaltaiseksi kuin se kliininen lehmänmaito eliminaatio-altistus, jollaista käytetään lehmänmaitoallergian diagnosoinnissa. Eliminaation ajaksi äidinmaidon korvike vaihdettiin digeroituun korvikkeeseen, ja altistus tehtiin tavallisella korvikkeella.

Minna Kaila

Geriatrisen sairaalatutkimusjakson vaikuttavuus

Tutkimuksessa selvitettiin, voidaanko valvotun kotisairaanhoidon potilaiden terveydentilaan, toimintakykyyn, hoitotyytyväisyyteen sekä terveyden- ja sosiaalihuollon palvelujen käyttöön vaikuttaa, kun heidät tutkitaan ja kuntoutettiin yksilöllisesti Keski-Suomen keskussairaalan geriatrisessa yksikössä.

Pertti Karppi

Sairaanhoidon porrastus

Tutkimuksessa käsitellään kotisairaanhoitoa, perusterveydenhuoltoa, erikoissairaanhoitoa ja terveydenhuollon kustannuksia. Sairaanhoidon porrastusta tarkastellaan Etelä-Pohjanmaalla sijaitseva Kauhajoki esimerkkikuntana. Tutkimusajankohta oli vuosi 1991, joka oli erikoissairaanhoitolain ensimmäinen voimassaolovuosi.

Simo Harju

Beetasalpaaajien reseptorimiehitys ja vaikutukset

Beetasalpaajat koostuvat kahdesta tai useammasta avaruusrakententeeltaan poikkeavasta yhdisteestä, jotka eroavat merkittävästi toisistaan sekä vaikutuksiltaan että kineettisiltä ominaisuuksiltaan. Kanta-aineen lisäksi aktiiviset metaboliitit myötävaikuttavat useasti lääkevaikutuksen syntymiseen elimistössä. Perinteiset analyysime-netelmät eivät ota huomioon eroja yhdisteiden reseptori-sitoutumisvoimakkuudessa. Väitöskirjassa kuvattiin aktiivisen beetasalpaajan kinetiikkaa ja reseptorivaikutuksia. Menetelmät perustuivat aktiivisen salpaajan ja tritiumilla leimatun beetasalpaajan kykyyn sitoutua kaniinin keuhkon beeta1- ja rotan retikulosyyttien beeta2-adrenergiseen reseptoriin.

Timo Kaila

Systeemisten reumasairauksien neurologiset ilmenemismuodot

Vaikkakin useaan systeemiseen reumasairauteen tai sidekudos-sairauteen tiedetään liittyvän neurologisia ilmenemismuotoja, on näiden keskus- ja ääreishermosto-oireiden kliininen kirjo yleensä puutteellisesti tai ristiriitaisesti määritelty. Hoitavalle kliinikolle tai potilaalle itselleen on usein epäselvää, onko neurologinen oire merkki perustaudin aktivoitumisesta vai täysin irrallinen ja itsenäinen ilmiö. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää neurologisten oireiden esiintyvyys ja luonne kolmessa sidekudossairaudessa: progressiivisessa systeemisessä skleroosissa (skleroderma), Sjögrenin oireyhtymässä ja systeemisessä lupus erythematosuksessa (SLE).

Aki Hietaharju

Tunteet ja terveys

Teoria aleksitymiasta syntyi psykosomaattisen lääketieteen piirissä parikymmentä vuotta sitten. Kreikankielestä johdettu sana aleksitymia tarkoittaa kyvyttömyyttä tai vaikeutta tunnistaa omia tunteita ja ilmaista niitä sanoin. Aleksityymisten henkilöiden on sanottu tulkitsevan omia sisäisiä tunne-elämyksiä helposti fyysisinä oireina. Toisaalta psykosomaattisen sairausmallin mukaan aleksitymian on arveltu johtavan lisääntyneeseen alttiuteen sairastua eräisiin somaattisiin sairauksiin.

Jussi Kauhanen

Pikkulasten maitoallergia

Pikkulasten maitoallergian taustalla olevat immunologiset mekanismit ovat lukuisista tutkimuksista huolimatta epäselvät. Tästä johtuen maitoallergia on edelleen sekä kliininen, diagnostinen että hoidollinen ongelma. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten maitoallergian eri kliinisiä muotoja välittäviä immunologisia mekanismeja. Potilaille tehtiin sairaalassa kliininen maitoaltistus, jonka yhteydessä selvitettiin elimistön puolustusjärjestelmän toimintaa. Altistuksessa maitoallergisiksi epäillyille lapsille annettiin kahden vuorokauden aikana 1-200 ml:n maitoannoksia aloittaen pienistä määristä, ja mikäli oireita ei kehittynyt, annoksia nostettiin. Altistus lopetettiin heti, kun lapsella todettiin oireita. Tutkimuspotilaita seurattiin 4-18 kuukauden ajan, jonka jälkeen heille tehtiin uusintamaitoaltistus mahdollisen kliinisen toipumisen toteamiseksi. Samalla selvitettiin myös puolustusjärjestelmän toiminnassa tapahtuvia muutoksia kliinisen toipumisen yhteydessä.

Hanna Suomalainen

Hävittäjälentäjän työ rasittaa niskaa

Nykyaikaisten hävittäjälentokoneiden entistä parempi suorituskyky altistaa lentäjät kiihtyvyysvoimille, jotka saattavat ylittää ihmisen elimistön sietokyvyn. Ajankohtaiseksi ongelmaksi on muodostunut lennon aikana äkillisesti ilmaantuva niskakipu seuraamuksineen. Kivun aiheuttaa päästä jalkoihin suuntautuva kiihtyvyysvoimalle vastakkainen inertiavoima eli ns. +Gz-voima. Ongelman arvioidaan lisääntyvän entisestään, mikäli ennaltaehkäiseviä keinoja ei löydetä. Lievimmissä tapauksissa niskakivun syyksi arvellaan lihasvenähdys, mutta hankalimmissa tapauksissa syynä voi olla jopa leikkaushoitoa vaativa kaularangan nikamavälilevyn äkillinen pullistuma.

Pienten keskosten kehitysneurologinen profiili

Pohjoismaissa n. 4 % lapsista syntyy keskosina. Näistä hyvin ennenaikaisten (< 32 gestaatioviikkoa) lasten osuus on n. 1/3. Keskoskuolleisuutta on pidetty pitkään perinataalihoidon tason mittarina. Sen sijaan kehitysprofiili tai laajemmin kehitysneurologinen profiili antaa käsityksen sairastavuuden laaja-alaisuudesta, millä taas on merkitystä yksilön elämänlaadulle.

Elimistössä liukenevat luun kiinnitysvälineet

1960-luvulta alkaen on pyritty kehittämään metalleja elastisempia materiaaleja luun murtumien kiinnittämiseen. Luuta 10-kertaisesti jäykempi metalli aiheuttaa luun haurastumisen ja murtumariskin ellei kiinnitysvälineitä poisteta uusintaleikkauksessa. Poly-alfa-hydroksihapot ovat hydrolyyttisesti hajoavia polymeerejä, joista voidaan valmistaa selvästi metallia elastisempia luun kiinnitysvälineitä. 25 vuotta jatkuneen tutkimustyön aikana elimistössä liukenevat polyglykolihappo (PGA) ja poly-L-laktidihappo (PLLA) ovat osoittautuneet näistä lupaavimmiksi.

Hypoksiseen aivovaurioon liittyvät biokemialliset markkerit

Koomapotilaiden lopullisen selviämisen ennustamisen tarve on korostunut tehohoidon kehittymisen myötä. Pitkittyneellä koomalla sinänsä on usein huono prognoosi. Tämä näkyy selvästi myös seurattaessa niiden potilaiden neurologista toipumista, joille äkillisen sydän- ja verenkiertopysähdyksen jälkeen on hemodynamiikan palauduttua globaalisen aivoiskemian seurauksena kehittynyt hypoksinen aivovaurio. Vaikka kyseessä on yleinen kliininen tilanne, itse tapahtuman tutkiminen on sen dynaamisen luonteen vuoksi hankalaa ja nykyisin käytössä olevilla menetelmillä standardointivaikeuksien vuoksi ja myös eettisistä syistä ihmisellä vaikeaa.

Leukemiasolujen kasvutekijäreseptorigeenien kromosomiasemat ja ilmeneminen

Syöpään sairastuu vuosittain yli 17 000 suomalaista. Näistä noin 10 % edustaa hematologisia maligniteetteja. Näiden tautien syntymekanismit tunnetaan edelleen yksityiskohdiltaan huonosti.

Luuydinsiirtopotilaiden immunologinen seuranta

Luuydinsiirroista on tullut vakiintunut hoitotapa potilaille, jotka sairastavat akuuttia leukemiaa, kroonista myelooista leukemiaa ja vaikeaa aplastista anemiaa. Myös lymfoomaa, multippelia myeloomaa ja synnynnäisiä immuuni-ja entsyymipuutoksia sairastaville tehdään luuydinsiirtoja. Akuutti ja krooninen käänteishyljintä sekä infektiot ovat hankalimmat komplikaatiot siirron jälkeen. Käänteishyljinnässä siirrännäisen immunologisesti aktiiviset solut reagoivat siirteen saaneen potilaan kudoksia vastaan ja tästä seuraa vaurioita ihossa, suolessa, maksassa, imukudoksessa ja mahdollisesti keuhkoissa.

Väitöksiä

HPV-tulehduksen vallitsevuus

Ihmisen syylävirus (papilloomavirus, HPV) on väestössä hyvin yleinen. Eri tyyppejä tunnetaan jo 68, joista 30 on eristetty naisen sukuelinten alueelta. Erityisesti kohdunkaulan HPV-tulehdukset ovat olleet laajenevan tutkimuksen kohteena 1970-luvun puolivälistä lähtien, jolloin ensimmäisen kerran esitettiin epäily HPV:n ja kohdunkaulan pahanlaatuisten muutosten välisestä yhteydestä. Samaan aikaan todettiin, että eksofyyttiset klassiset "visvasyylät" olivatkin vain pieni osa HPV:n aiheuttamaa tautikirjoa. Huomattavan paljon yleisempi on ns. litteä kondylooma, joka saadaan näkyviin vasta kohdunkaulan kolposkopiatutkimuksessa. Viime vuosien aikana on käynyt ilmeiseksi, että tulehdus saattaa esiintyä myös latenttina (piilevänä). Tässä tapauksessa kolposkopiassa ja solu/kudosnäytteessä normaaliksi tulkittava kohdunkaulan limakalvosolukko sisältää HPV:n DNA:ta, joka voidaan todeta nykyaikaisilla DNA-hybridisaatiotekniikoilla ja/tai polymeraasiketjureaktiolla (PCR).

Tarkkavaisuutta voidaan parantaa

Nykyisen käsityksen mukaan tiedonkäsittely aivoissa tapahtuu peräkkäisissä ja rinnakkaisissa hermostoverkostoissa, jotka rakentuvat paikallisista tiedonkäsittely-yksiköistä ja näiden yksiköiden välisistä yhteyksistä (välittäjäaineina glutamaatti ja GABA). Aivokuoren alta nousevien välittäjäainejärjestelmien (mm. noradrenerginen, kolinerginen ja serotonerginen järjestelmä) on ehdotettu säätelevän näiden hermoverkostojen tiedonkäsittelyn tehokkuutta. Tässä kokeellisessa neuropsykofarmakologisessa tutkimuksessa selvitettiin aivojen noradrenergisten, serotonergisten ja kolinergisten hermoratojen merkitystä otsalohkon ja limbisen järjestelmän toimintaa vaativien käyttäytymismuotojen, kuten tarkkaavaisuuden ja lyhytaikaisen työmuistin, säätelyssä.

Alkoholi ja luu

Osteoporoosi on yleistynyt viime vuosikymmeninä kaikissa teollisuusmaissa. Se todetaan tavalli-sesti mittaamalla luun mineraalitiheys. Vain n. 60 % tästä lisääntymisestä voidaan selittää väestön vanhenemisella. Syyksi onkin epäilty myös elintapojen, kuten alkoholinkäytön osuutta. Aikaisempien tutkimusten mukaan alkoholinkäyttö voi olla jopa merkittävä osteoporoosin riskitekijä. Tosin aiempia tutkimuksia on usein häirinnyt sekoittavien tekijöiden osuus.

Väitelleitä

LL Heikki Juha Pylkkänen, Naisten sairauspoissaolot toimistotyössä. Sairauspoissaolojen esiintymiseen vaikuttavat tekijät sairausvakuutustyössä vuosina 1966-72 ja 1984-88 (työpsykologia ja -sosiologia), Tampereen yliopisto. LL, sisätautien erikoislääkäri Jukka-Pekka Ojala, Drug treatment of primary hypercholesterolemia (type II hyperlipoproteinemia). With special reference to lovastatin, simvastatin, and gemfibrozil (lääketiede/sisätautioppi), Helsingin yliopisto. LL Antti Ensio Suokas, Brief intervention of heavy drinking in primary health care: Hämeenlinna study (kliininen alkoholitutkimus) Helsingin yliopisto. LL Raija Kiistala, Sweat secretion in normal and atopic skin (ihotaudit ja allergologia), Helsingin yliopisto. LL Markku Antero Mäkijärvi, High-resolution electro- and magnetocardiography in patients at risk of life-threatening arrhythmias (sisätaudit/kardiologia), Helsingin yliopisto. LL Tuula Katriina Nikkilä, Noncholesterol sterols and lipoproteins as indicators of liver damage in primary biliary cirrhosis (gastroenterologia), Helsingin yliopisto. LL Anne Marjatta Heikkilä, Beta-lactam antibiotics in pregnancy (Turun yliopisto).