Pikkulasten suolan saanti

Liiallisen suolan saannin ja kohonneen verenpaineen sekä siihen liittyvien lukuisten terveysongelmien välillä on ilmeinen syy-yhteys. Runsas suolan saanti lisää myös sepelvaltimotaudin, sydäninfarktin ja sydämen vasemman kammion liikakasvun riskiä. Lasten natriumin saannin ja kohonneen verenpaineen tai myöhemmän ateroskleroosin kehittymisen välillä ei kuitenkaan ole osoitettu yhteyttä (1). Liiallinen suola rasittanee kuitenkin lastenkin munuaisten toimintaa samalla kun se lisää kalsiumin erittymistä. Runsas suolan saanti on yhdistetty myös alttiuteen sairastua mm. astmaan, mahasyöpään ja osteoporoosiin (2).

Suolalla tarkoitetaan yleensä natriumkloridia (NaCl), maustetta, joka parantaa ruoan makua ja säilyvyyttä ja jonka avulla teollisesti valmistettuihin elintarvikkeisiin sidotaan vettä. Natriumkloridin maku aistitaan yleensä miellyttävänä, vaikka makuaisti onkin hyvin yksilöllinen (3,4). Suolamieltymykseen vaikuttavat mm. aikaisempi ruokavalio, ravintoaineiden saanti, sairaudet, ikä ja rotu (3).

Suomalaisten suolan saanti on vähentynyt selvästi kymmenen viime vuoden aikana (5). Naiset saavat silti päivittäin keskimäärin 8 g ja miehet 12 g suolaa, kun saannin tulisi olla alle 5 g (6); suomalainen syökin suolaa keskimäärin 3,7 kg vuodessa. Vuonna 1980 kotitalouksissa käytetyn suolan osuus suolan saannista oli 30 %, mutta vuonna 1994 enää 12 % (5). Pohjoismaiset natriumin saantisuositukset ovat: 250-750 mg/vrk (0,6-1,9 g NaCl) alle vuoden ikäisille lapsille, 325-975 mg/vrk (0,8-2,4 g NaCl) 1-3-vuotiaille, 450-1 350 mg/vrk (1,1-3,4 g NaCl) 4-6-vuotiaille, 1 100-3 300 mg/vrk (2,8-8,3 g NaCl) aikuisille (7).

Suomalaisten lasten suolan saannista tiedetään vähän. Ulkomaisten tutkimusten mukaan jo imeväiset ja varsinkin leikki-ikäiset lapset saavat natriumia merkittävästi suositeltavaa runsaammin (8,9). Tässä tutkimuksessa on selvitetty STRIP-tutkimukseen (Sepelvaltimotaudin riskitekijöiden interventioprojekti lapsilla) osallistuneiden 1-5-vuotiaiden lasten saaman natriumin määrää vuorokaudessa ja mistä ruoka-aineista natrium on peräisin. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan, eroavatko tyttöjen ja poikien ja STRIP-projektissa yksilöllistä rasvankäyttöohjausta saaneen interventioryhmän ja verrokkiryhmän natriumin saannit toisistaan.

AINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimus perustuu STRIP-projektiin, joka on yksilöohjauksen varaan rakentuva pitkäkestoinen, kontrolloitu interventioprojekti (10,11). Projektin tavoitteena on selvittää, voidaanko lasten altistumista sepelvaltimotaudin riskitekijöille vähentää varhaislapsuudessa alkavan ohjauksen avulla siten, että edulliset muutokset säilyvät ohjausta jatkamalla aikuisikään asti. Turun lastenneuvoloista tuli vuosina 1990-92 terveydenhoitajien ohjaamana projektiin mukaan 1 062 vapaaehtoista tervettä seitsemän kuukauden ikäistä lasta perheineen. Lapset satunnaistettiin interventioryhmään (n = 540) ja verrokkiryhmään (n = 522). Interventioryhmän yksilöllisessä ravitsemus- ja elämäntapaneuvonnassa on ensi elinvuosina keskitytty perheen aikaisemman ruoankäytön perusteella lapsen ravinnon rasvojen määrän ja laadun optimointiin (12). Lasten ollessa alle viisivuotiaita suolan saantiin ei juurikaan kiinnitetty huomiota; suola mainittiin vain osana yleistä terveyskasvatusta.

Tähän tutkimukseen valittiin projektiin mukaantulojärjestyksessä 100 sellaista interventioryhmän ja 100 sellaista verrokkiryhmän lasta, joilta on saatu projektin aikana kaikki ruokapäiväkirjat. Valinta tehtiin myös siten, että molempiin ryhmiin tuli 50 poikaa ja 50 tyttöä. Lasten 13 kuukauden, 3 vuoden ja 5 vuoden iässä täytetyt ruokapäiväkirjat otettiin mukaan analyysiin. Ruokapäiväkirjaa pidettiin 13 kuukauden ikäisiltä kolmena peräkkäisenä päivänä ja tätä vanhemmilta lapsilta neljänä peräkkäisenä päivänä. Jokaiseen päiväkirjaan sisältyi ainakin yksi viikonlopun päivä. Vanhemmat saivat suulliset ja kirjalliset ohjeet siitä, miten lapsen ruoankäyttöä tulisi arvioida; myös piirroksia ja muovisia elintarvikemalleja käytettiin hyväksi opetuksessa. Ruoan määrä arvioitiin talousmittoja tai vaakaa käyttäen.

Ravintoaineiden saanti laskettiin Kansaneläkelaitoksen kehittämällä Micro Nutrica -ohjelmalla. Ohjelmassa on 560 tavallista suomalaista ruokalajia, 550 ruoka-ainetta ja 62 ravintoainetta (13). Lisäsimme tietokantaan myös lastenruokien ravintokoostumukset. Micro Nutrican sisältämien reseptien ruoka-ainemäärät ovat useiden lähteiden keskiarvoja. Useimpien ruokareseptien suolapitoisuudet ovat luokkaa 0,5-1,4 %. Natriumin kokonaissaanti, natriumin saanti ruoka-aineryhmittäin ja energiaan suhteutettu saanti määritettiin Micro Nutricaa käyttäen.

Interventio- ja verrokkiryhmien sekä toisaalta tyttöjen ja poikien välisiä eroja tutkittiin varianssianalyysin avulla. Eri ikäryhmien vertailuun käytettiin toistettujen mittausten varianssianalyysiä. Tulokset on esitetty keskiarvoina keskihajonta-arvoineen tai prosentteina. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p:n arvoa 0,05.

TULOKSET

Kaikenikäiset lapset saivat runsaasti natriumia. Lapsen kasvaessa myös natriumin absoluuttinen saanti lisääntyi. 13 kuukauden ikäiset lapset saivat natriumia keskimäärin 1 600 mg/vrk (4 g NaCl), 3-vuotiaat noin 1 900 mg/vrk (4,8 g NaCl) ja 5-vuotiaat noin 2 200 mg/vrk (5,5 g NaCl) (taulukko 1).

Interventioryhmän lapset saivat natriumia hieman enemmän kuin verrokkiryhmän lapset (taulukko 1) ehkä siksi, että interventioryhmän perheitä neuvottiin käyttämään vähärasvaisia elintarvikkeita, jotka usein sisältävät varsin paljon natriumia. Energiaan suhteutettu natriumin saanti pysytteli samalla tasolla kaikissa ikäryhmissä (noin 1 600 mg/1 000 kcal). Kolmevuotiaat interventioryhmän lapset saivat kuitenkin suhteellisesti hieman enemmän natriumia kuin verrokkiryhmän lapset (p = 0,053) (taulukko 1).

Yksittäisten lasten natriumin saannit erosivat toisistaan huomattavasti. Esimerkiksi 13 kuukauden ikäiset pojat saivat natriumia 1 610 +- 539 (438-3 326) mg/vrk (keskiarvo +- 1 SD).

Kaikissa ikäryhmissä ns. reseptisuola, johon sisältyvät Micro Nutrican reseptien suola ja veden, kaakaojauheen, mineraalisuolan, yrttisuolan, etikan, guarkumin, hiivan ja lihaliemijauheen suola muodosti natriumin saannista 43-51 %. Lapset saivat noin puolet natriumistaan valmisruoista tai kotona tehdyistä aterioista, joihin ruoanvalmistuksen aikana oli lisätty suolaa (taulukko 2).

Maito- ja lihatuotteet sekä viljavalmisteet olivat reseptisuolan jälkeen selvästi tärkeimmät natriumin lähteet kaikissa ikäryhmissä. 13 kuukauden ikäiset saivat natriumia myös teollisista lastenruoista. Noin 40 % päivittäisestä natriumista tulikin näistä ruoka-aineista.

Natriumin lähteinä olivat 13 kuukauden ikäisillä lapsilla maito (10 % natriumin saannista), liha- ja kasvissoseet (8 %) ja täysjyväleipä (4 %). Kolmevuotiaat lapset saivat makkarasta 10 %, maidosta 9,5 % ja täysjyväleivästä 8 % natriumistaan. Viisivuotiaat lapset puolestaan saivat täysjyväleivästä 11 %, maidosta 10 % ja makkarasta 9 % natriumistaan. Ketsupista ja sinapista tuli noin 2 % päivittäisestä natriumista viiden vuoden iässä (taulukko 2).

POHDINTA

Lasten natriumin saanti ylitti kaikissa ikäryhmissä pohjoismaiset suositukset vähintään kaksinkertaisesti ja viisivuotiaiden suolan saanti ylitti jo aikuisten suositukset. Suomalaisten lasten saamat natriummäärät ovat samaa luokkaa kuin muissa länsimaissa, esim. 2-10-vuotiaiden amerikkalaislasten suolan saanti oli 14 päivän ruokapäiväkirjojen mukaan 2 189 mg/vrk (5,5 g NaCl) vuonna 1978 ja 2 307 mg/vrk (5,8 g NaCl) vuonna 1988 (14).

Bogalusa Heart Study -tutkimuksessa, joka on yhdysvaltalainen lasten ja nuorten sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä selvittävä seurantatutkimus, lasten natriumin saannit olivat vielä suuremmat kuin tässä tutkimuksessa. Vuodesta 1974 seurattujen lasten päivittäiset natriumin saannit olivat 1-vuotiailla pojilla 2 140 mg (5,4 g NaCl) ja tytöillä 1 690 mg (4,2 g NaCl) sekä 3-vuotiailla pojilla 2 830 mg (7,1 g NaCl) ja tytöillä 2 470 mg (6,2 g NaCl) (15). Koska amerikkalaislasten energiansaanti on arvioitu huomattavasti suuremmaksi kuin suomalaislapsilla STRIP-projektissa (16), suomalaislasten energiaan suhteutettu natriumin saanti onkin suurempi kuin Bogalusa Heart Studyn lapsilla. Tässä tutkimuksessa poikien ja tyttöjen suhteellisessa natriumin saannissa ei ollut merkitsevää eroa, ja Bogalusa Heart Studyssakin tyttöjen ja poikien natriumin saannin ero tuli merkitseväksi vasta 10. ikävuoden jälkeen (15). Englantilaiset 1,5-4,5-vuotiaat lapset saivat kuitenkin päivittäin natriumia vain 1 506 mg (3,8 g NaCl) eli selvästi vähemmän kuin STRIP-projektin ja Bogalusa Heart Studyn lapset (17).

Tässä tutkimuksessa reseptisuola muodosti lähes puolet lasten natriumin saannista. Ruoanvalmistuksessa käytettyä suolamäärää harvemmin mitataan, mutta koska tutkimuksen aineisto oli suuri ja Micro Nutrican reseptit varsin luotettavia keskiarvoja, tuloksia voidaan pitää varsin totuudenmukaisina. Koska toinen tärkeä natriumin lähde olivat siis valmiit elintarvikkeet ja einekset, perheet voivat tehokkaasti vähentää lasten suolan saantia valmistamalla pääosan lapsen ruoasta itse ilman lisäsuolaa ja valitsemalla vähäsuolaisia elintarvikkeita. Ruoanvalmistuksessa voi tavallisen suolan korvata mineraalisuolalla tai muilla mausteilla.

Alle viisivuotiaat lapset syövät pääosin vanhempiensa valitsemaa ruokaa tai seuraavat vanhempiensa esimerkkiä ruokavalinnoissaan (18). Tässä tutkimuksessa kaikissa ikäryhmissä makkara ja leikkeleet olivat suuri natriumin lähde. Suomalaisten makkarasta ja muista lihatuotteista saama natriumin määrä on lisääntynyt selvästi 15 viime vuoden aikana (5). Meillä lapset jo vuoden iässä tottuvat syömään runsaasti makkaravalmisteita. Myös täysjyväleipä ja muut lasten käyttämät viljavalmisteet sisältävät edelleen valitettavan paljon natriumia. Natriumin saantiin voidaankin vaikuttaa huomattavasti käyttämällä vähäsuolaista leipää (19).

Todellista natriumin saantia on vaikea arvioida luotettavasti. Ruokapäiväkirjojen tarkkuus saattaa vaihdella. Virheiden minimoimiseksi STRIP-projektin ravitsemusneuvojat ottivat herkästi yhteyttä vanhempiin, jos ruokapäiväkirjoissa havaittiin puutteita. Micro Nutrica puolestaan perustuu keskiarvoresepteihin, mikä voi aiheuttaa tuloksiin epätarkkuutta. Esimerkiksi alle kaksivuotiaille lapsille suositellaan suolattomia puuroja, mutta Micro Nutrican puuroreseptit sisältävät suolaa. Näin ollen 13 kuukauden ikäisten lasten laskennallinen ruoanvalmistuksessa lisätyn natriumin eli reseptisuolan määrä lienee hieman todellista saantia suurempi.

Tässä tutkimuksessa ei pystytty arvioimaan ruokapöydässä lisättyä suolan määrää. Lastenneuvoloiden ohjeiden mukaisesti lasten ruokiin ei suolaa tulisikaan lisätä, joten todennäköisesti myös pöydässä lisätyn suolan määrä on lapsilla pienempi kuin aikuisilla tai sitä ei lisätä ollenkaan. Myös lasten runsaasti käyttämät teolliset lastenruoat sisältävät natriumia niukasti. Jos ensisijaisesti aikuisille tarkoitettua runsassuolaista teollista einesruokaa käytetään paljon, lapsen miellyttävänä pitämä suolapitoisuus suurenee (20). Tärkeimpiä toimenpiteitä pitkällä aikavälillä suolan saannin vähentämiseksi lieneekin teollisten valmisruokien natriumpitoisuuden pienentäminen (21).

Lasten natriumin saantiin tulee siis kiinnittää enemmän huomiota vaiheessa, jossa heidän ruokailu- ja makutottumuksensa ovat muotoutumassa. Makuaisti sopeutuu suolan saantiin: aikuiset, jotka noudattavat niukkanatriumista ruokavaliota, maistavat suolan herkemmin ja ruoissa aiemmin käytetyt suolamäärät maistuvat liian suolaisilta (3). Kun terveelliset elämäntavat on helpompi luoda lapsuudessa kuin aikuisena (9), tehostettu lapsiin kohdistettu suolaneuvonta on tarpeellista. STRIP-tutkimuksessamme tärkein ravitsemusneuvonnan kohde ei viiteen ikävuoteen mennessä ollut suola, vaan rasvan laatu ja määrä. Näin ollen kaikissa ryhmissä suolan saanti oli runsasta, eikä interventio- ja verrokkiryhmien välillä ollut merkitseviä eroja. Jos iältään keskimäärin viisivuotiaat lapset, jotka eivät ole saaneet erityisohjausta, valitsevat itse ruokansa, he syövät mieluiten suolaisia sekä paljon sokeria ja tyydyttynyttä rasvaa sisältäviä ruokia (22). Tämän vuoksi lasten ja perheiden neuvonnassa on syytä aiempaa enemmän kiinnittää huomiota myös lasten suolan saantiin, jotta lapset jo varhain tottuvat vähäsuolaiseen ruokaan.

KIRJALLISUUTTA