Raportti Suom Lääkäril 2024; 79 : e39218 www.laakarilehti.fi/e39218 (Julkaistu 13.3.2024)

Itsensä vahingoittaminen vei nuoria aiempaa useammin sairaalaan 

Lähtökohdat  Itsensä vahingoittaminen nuoruusiässä on merkittävä kansanterveysongelma, mutta sen yleisyyden pitkän aikavälin muutoksista väestötasolla ei ole juuri tutkimustietoa.

Menetelmät  Tarkastelemme itsensä vahingoittamisesta johtuvien sairaalajaksojen määriä ja ilmaantuvuutta 13–24-vuotiailla suomalaisilla vuosina 2006–2019. Tutkimus perustuu Tilastokeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen koko väestön kattaviin rekistereihin.

Tulokset  Itsensä vahingoittamisesta johtuvien sairaalajaksojen määrä ja ilmaantuvuus ovat kasvaneet 2010-luvun puolivälin jälkeen, erityisesti naisilla ja tytöillä. Etenkin terävällä esineellä vahingoittaminen on lisääntynyt.

Päätelmät  Sairaalajaksojen lisääntymistä on syytä tarkkailla ja taustatekijöitä selvittää. Itsensä vahingoittamista on tärkeää pyrkiä ehkäisemään, sillä se on yksi keskeisistä itsemurhakuolleisuutta ennustavista tekijöistä ja yhteydessä mielenterveyden häiriöihin, päihteiden käyttöön ja työttömyyteen myöhemmin elämässä.

Joonas PitkänenHanna RemesPekka Martikainen

Itsensä vahingoittamiseksi voidaan määritellä mikä tahansa itseen kohdistettu toimi, josta seuraa suoraa ja tarkoituksellista vahinkoa omalle keholle (1). Määritelmä sisältää niin itsemurhatarkoituksessa kuin ilman kuoleman toivetta tapahtuneen itsensä vahingoittamisen, tekotavasta riippumatta (1).

Itsensä vahingoittamisen taustalla on usein jokin mielenterveyden häiriö. Sen riskiä lisäävät myös toivottomuuden ja taakkana olemisen tunteet sekä ongelmat lähisuhteissa (1). Nuorten tyypillisesti raportoimia syitä ovat esimerkiksi helpotuksen hakeminen hankaliin tunteisiin tai ajatuksiin sekä itsensä rankaiseminen (2).

Nuoruusiässä itsensä vahingoittaminen on kansainvälisten tutkimusten perusteella varsin yleistä: keskimäärin lähes viidennes nuorista raportoi vahingoittaneensa itseään jollain tavoin ennen 18 ikävuotta, joskin maiden ja otosten välillä on suurta vaihtelua (2). Useissa eurooppalaisissa maissa on lisäksi raportoitu itsensä vahingoittamisen olevan kasvussa (2,3,4,5). 

Vuoden 2021 Kouluterveyskyselyn mukaan noin neljännes kyselyyn vastanneista yläkoululaisista ja toisella asteella opiskelevista suomalaisista nuorista oli joskus vahingoittanut itseään jollain tavalla, ja noin seitsemän prosenttia yrittänyt itsemurhaa (6). 

Itsensä vahingoittaminen lisää riskiä kuolla myöhemmin itsemurhaan (1). Suomalaisnuorten itsemurhakuolleisuus on eurooppalaisittain suurta (7), mutta 2000-luvulla se on ollut miehillä pääosin laskusuunnassa ja pysytellyt naisilla melko vakaana (8).

Muussa itsensä vahingoittamisessa tapahtuneista muutoksista ei Suomessa juuri tiedetä, sillä Kouluterveyskyselyssä itsensä vahingoittamisesta ei ole aiemmin kysytty, eikä tilastotietoa esimerkiksi itsensä vahingoittamisesta johtuvista sairaalajaksoista ole saatavilla. 

Tuoreen tutkimuksen perusteella uusien itsensä vahingoittamiseen liittyvien erikoissairaanhoidon diagnoosien lukumäärä pieneni COVID-19-pandemian aikana, mutta kasvoi aikavälillä 2017–2020 (9). Tämän pidempää seurantaa ei käsittääksemme ole tehty, joten tutkimustietoa itsensä vahingoittamisen mahdollisesta pidempiaikaisesta yleistymisestä ei ole saatavilla.

Aineisto ja menetelmät

Tässä tutkimusraportissa esitämme itsensä vahingoittamisesta johtuvien sairaalajaksojen vuosittaiset määrät suomalaisilla 13–24-vuotiailla nuorilla vuosina 2006–2019. Tutkimus perustuu Tilastokeskukselta saatuun laajempaan kokonaisaineistoon kaikista Suomessa tänä aikana asuneista henkilöistä. Tutkimushenkilöille on yhdistetty tiedot THL:n terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä (10) vuosille 2006–2019 (Tutkimuslupanumerot TK-53-1490-18 ja THL/2180/14.02.00/2020). 

Määrittelimme itsensä vahingoittamisen erikoissairaanhoidon sairaalajaksoista käyttäen tapaturman ulkoisten syiden ICD-koodeja X69–X84 (tahallinen itsensä vahingoittaminen) sekä Y19–Y34 (tahallisuus epäselvä). Aiemman tutkimuksen perusteella osa itsensä vahingoittamisesta johtuneista sairaalajaksoista tulee kirjatuksi jälkimmäisillä koodeilla (11). 

Otimme mukaan vain sellaiset jaksot, jotka oli kirjattu vuodeosastohoidoksi tai päivystyskäynneiksi. Erillisiksi jaksoiksi laskimme tapahtumat, joissa edeltävä hoitojakso oli päättynyt viimeistään seuraavaa jaksoa edeltävänä päivänä. 

Laskimme itsensä vahingoittamisesta johtuvien sairaalajaksojen määrän vuosina 2006–2019 erikseen 13–17- ja 18–24-vuotiaille. Ilmaantuvuutta tarkasteltiin suhteuttaen nämä luvut vuosittaiseen keskiväkilukuun (edeltävän ja kuluvan vuoden lopun saman ikäisten henkilöiden määrien keskiarvo, ks. liitetaulukko 1). Lisäksi laskimme niiden henkilöiden osuuden, jotka ovat vahingoittaneet itseään vähintään kerran kyseisenä vuonna. Kaikki luvut laskettiin erikseen sukupuolittain.

Tulokset

Itsensä vahingoittamisesta johtuvia sairaalajaksoja oli yhteensä 25 242. Jaksoja, joissa tahallisuus oli epäselvää, oli 4 417. Itsensä vahingoittamisesta johtuvista jaksoista 71 % liittyi myrkytyksiin. Kaikista jaksoista noin 55 % oli merkitty päivystyskäynneiksi ilman osastohoitoa, 20 % osastohoidoksi ja 25 % jaksoista sisälsi sekä päivystyskäynnin että osastojakson.

Itsensä vahingoittamisesta johtuneiden sairaalajaksojen määrä on kasvanut seurannan aikana (kuvio 1). Vuoteen 2006 verrattuna 13–17-vuotiailla pojilla ja tytöillä oli noin viisi kertaa enemmän itsensä vahingoittamisesta (mukaan lukien tapahtumat, joissa tahallisuus epäselvä) johtuvia sairaalajaksoja vuonna 2019. Absoluuttinen kasvu 13–17-vuotiailla oli 230 jaksoa pojilla ja 570 tytöillä. Ikäryhmässä 18–24 vuotta absoluuttinen kasvu oli suurempaa (vuonna 2019 miehillä 378 ja naisilla 1 132 jaksoa enemmän kuin vuonna 2006), mutta suhteelliset muutokset olivat maltillisempia johtuen korkeammasta lähtötasosta.

Kasvu on voimistunut erityisesti seurannan viimeisinä vuosina ja etenkin naisilla. Sairaalahoitoon johtaneen itsensä vahingoittamisen tavat ovat myös muuttuneet 2010-luvun lopulla siten, että aiempaa suurempi suhteellinen osuus kaikesta itsensä vahingoittamisesta tehdään terävällä esineellä. Yleisin itsensä vahingoittamisen tapa myös seurannan loppupuolella oli kuitenkin edelleen itseaiheutettu myrkytys (13–17-vuotiaiden pienen tapausmäärän vuoksi nämä luvut on esitetty ainoastaan 18–24-vuotiaille). Keskiväkilukuun suhteutetut ilmaantuvuudet vahvistavat nämä havainnot (kuvio 2).

Jaksojen määrän kasvun lisäksi myös vuosittain vähintään kerran sairaalassa olleiden osuus on kasvanut, joskin tämä on väestötasolla edelleen varsin harvinaista: alle viidellä nuorella tuhannesta on vuoden aikana vähintään yksi sairaalajakso (liitekuvio 1).

Päätelmät

Itsensä vahingoittamisesta johtuvat sairaalajaksot ovat nuorilla selvästi lisääntyneet, erityisesti 2010-luvun puolivälin jälkeen. Sairaalajaksot ovat kuitenkin edelleen väestötasolla verrattain harvinaisia.

Rekisteriaineistoon pohjautuvat tulokset ovat alttiita muutoksille raportointikäytännöissä ja päivystys- ja osastohoitoon hakeutumisessa. Koska muutos on ollut varsin nopeaa, on todennäköistä, että osa muutoksesta on aitoa kasvua itsensä vahingoittamisessa. Muutosta saattaa osittain selittää esimerkiksi kasvanut mielenterveyden oireilu.

Tutkitun aikavälin (2006–2019) alkupuolella nuorten itseraportoimassa mielenterveyden oireilussa ei tapahtunut suuria muutoksia (12,13), mutta loppupuoliskolla aiempaa useampi nuori raportoi ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta (14,15). Lisäksi nuorten psykiatrisen hoidon käyttö on lisääntynyt (16), samoin nuorten aikuisten mielenterveysperusteiset sairauspäivärahat (17) ja työkyvyttömyyseläkkeet (18).

Itsensä vahingoittamisesta johtuneiden sairaalajaksojen kasvu voi liittyä myös oireilun pahenemiseen niillä, joilla oireita on (19), tai psykiatrisen hoidon vajeeseen (20). Kasvua olisi syytä seurata ja sitä selittäviä tekijöitä tutkia pikaisesti, sillä itsensä vahingoittaminen nuoruusiässä on merkittävä itsemurhan riskitekijä (1) ja yhteydessä myöhempään mielenterveyden oireiluun, päihteiden käyttöön ja työttömyyteen (21,22).

LIITETAULUKKO 1. Keskiväkiluvut 13–17- ja 18–24-vuotialla nuorilla miehillä ja naisilla 2006–2019

LIITEKUVIO 1. Itseään vähintään kerran vuoden aikana vahingoittaneiden määrä suhteessa keskiväkilukuun

Kirjoittajat

Joonas Pitkänen VTT, tutkijatohtori Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, väestötieteen ja väestön terveyden instituutti 

Hanna Remes dosentti, VTT, yliopistotutkija Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, väestötieteen ja väestön terveyden instituutti

Pekka Martikainen PhD, professori Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, väestötieteen ja väestön terveyden instituutti


Sidonnaisuudet

Joonas Pitkänen, Hanna Remes: Ei sidonnaisuuksia.

Pekka Martikainen on saanut rahoitusta Euroopan tutkimusneuvostolta (European Union’s Horizon 2020 research and innovation programme, No 101019329), ja Strategisen tutkimuksen neuvostolta (352543–352572, 308247). Hänen johtamansa keskus, The Max Planck – University of Helsinki Center for Social Inequalities in Population Health, on saanut rahoitusta Jane ja Aatos Erkon säätiöltä, Helsingin yliopistolta ja Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupungeilta.


Kirjallisuutta
1
Hawton K, Saunders K, O’Connor RC. Self-harm and suicide in adolescents. Lancet 2012;379:2373–82. 
2
Gillies D, Christou MA, Dixon AC ym. Prevalence and characteristics of self-harm in adolescents: meta-analyses of community-based studies 1990–2015. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry 2018;57:733–41.
3
Griffin E, McMahon E, McNicholas F, Corcoran P, Perry IJ, Arensman E. Increasing rates of self-harm among children, adolescents and young adults: a 10-year national registry study 2007–2016. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2018;53:663–71. 
4
Morgan C, Webb RT, Carr MJ ym. Incidence, clinical management, and mortality risk following self harm among children and adolescents: cohort study in primary care. BMJ 2017;359:j4351.
5
Tørmoen AJ, Myhre M, Walby FA, Grøholt B, Rossow I. Change in prevalence of self-harm from 2002 to 2018 among Norwegian adolescents. Eur J Public Health 2020;30:688–92.
6
Haravuori H, Kiviruusu O, Lindgren M, Therman S, Aalto-Setälä T, Marttunen M. Nuorten itsetuhoisuuden esiintyvyys – Kouluterveyskyselyn 2021 tuloksia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimuksesta tiivisti 2022. 
7
Eurostat. Causes of death – crude death rate by NUTS 2 region of residence. Luxembourg: Eurostat, the statistical office of the European Union 2022. (siteerattu 11.8.2022). ec.europa.eu/eurostat/data/database
8
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Itsemurhat 18–24-vuotiailla / 100 000 vastaavan ikäistä. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023. (siteerattu 21.3.2023). sotkanet.fi/sotkanet/fi/index
9
Gyllenberg D, Bastola K, Wan Mohd Yunus WMA ym. Comparison of new psychiatric diagnoses among Finnish children and adolescents before and during the COVID-19 pandemic: A nationwide register-based study. PLOS Med 2023;20:e1004072.
10
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Erikoissairaanhoito. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023. (siteerattu 2.5.2023). thl.fi/fi/tilastot-ja-data/aineistot-ja-palvelut/tilastojen-laatu-ja-periaatteet/laatuselosteet/esh
11
Randall JR, Roos LL, Lix LM, Katz LY, Bolton JM. Emergency department and inpatient coding for self-harm and suicide attempts: Validation using clinician assessment data. Int J Methods Psychiatr Res 2017;26:e1559.
12
Mishina K, Tiiri E, Lempinen L, Sillanmäki L, Kronström K, Sourander A. Time trends of Finnish adolescents’ mental health and use of alcohol and cigarettes from 1998 to 2014. Eur Child Adolesc Psychiatry 2018;27:1633–43.
13
Torikka A, Kaltiala-Heino R, Rimpelä A, Marttunen M, Luukkaala T, Rimpelä M. Self-reported depression is increasing among socio-economically disadvantaged adolescents – repeated cross-sectional surveys from Finland from 2000 to 2011. BMC Public Health 2014;14:408.
14
Knaappila N, Marttunen M, Fröjd S, Kaltiala R. Changes over time in mental health symptoms among adolescents in Tampere, Finland. Scand J Child Adolesc Psychiatr Psychol 2021;9:96–104.
15
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Kouluterveyskyselyn tulokset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2023. (siteerattu 17.4.2023). thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/kouluterveyskysely/kouluterveyskyselyn-tulokset
16
Gyllenberg D, Marttila M, Sund R ym. Temporal changes in the incidence of treated psychiatric and neurodevelopmental disorders during adolescence: an analysis of two national Finnish birth cohorts. Lancet Psychiatry 2018;5:227–36. 
17
Blomgren J, Perhoniemi R. Mielenterveyden häiriöihin perustuvien sairauspäivärahapäivien määrä kasvaa taas. Kelan Tutkimusblogi 2022. (siteerattu 26.4.2023). tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/6636
18
Laaksonen M, Blomgren J, Perhoniemi R. Mielenterveyssyistä alkavat eläkkeet ovat yleistyneet nuorilla mutta vähentyneet vanhemmissa ikäryhmissä. Suom Lääkäril 2021;76:1189–897. 
19
Reinsalo P, Kaltiala R. Onko nuorisopsykiatrian poliklinikan potilaskunta muuttunut lähetemäärien kasvaessa? Suom Lääkäril 2019;74:1956–62.
20
Bommersbach TJ, McKean AJ, Olfson M, Rhee TG. National trends in mental health–related emergency department visits among youth, 2011–2020. JAMA 2023;329:1469–77.
21
Mars B, Heron J, Crane C ym. Clinical and social outcomes of adolescent self harm: population based birth cohort study. BMJ 2014;349.
22
Borschmann R, Becker D, Coffey C ym. 20-year outcomes in adolescents who self-harm: a population-based cohort study. Lancet Child Adolesc Health 2017;1:195–202.

English summary

Hospital-presenting self-harm among adolescents and young adults has increased between 2006 and 2019

Background  Self-harm in adolescence and young adulthood is an important public health concern, but there is currently no research on trends of self-harm among Finnish youth.

Methods  We examined trends in absolute numbers and incidence rates of hospital-presenting self-harm among Finnish 13–24-year-olds in 2006–2019. The analyses are based on total population register data from Statistics Finland and Finnish Institute for Health and Welfare.

Results  The absolute numbers and incidence of hospital-presenting self-harm have increased, especially after mid-2010s and among women and girls. The increase has occurred especially in self-harm by sharp objects.

Conclusion  Hospital-presenting self-harm has increased among Finnish youth. There is an urgent need to understand and intervene upon processes underlying these changes, since previous self-harm is a strong risk factor for suicide and is also associated with subsequent mental health problems, substance use and unemployment.

Joonas Pitkänen, Hanna Remes, Pekka Martikainen

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030