Magneettiko akuutin aivohalvauksen kuvausmenetelmäksi?

Tietokonetomografia (TT) on ensisijainen iskeemisen aivohalvauksen kuvausmenetelmä. TT sulkee luotettavasti pois verenvuodon tutkittaessa hyperakuuttia aivohalvausta (alle 6 tuntia oireen alusta). Tämä on oleellista, koska aivojen sisäinen verenvuoto on trombolyysihoidon vasta-aihe. Toisaalta TT on epäherkkä iskemian osoittaja halvauksen ensimmäisten tuntien aikana. Magneettikuvaus (MK) diffuusiopainotteisella kuvaussekvenssillä on puolestaan erinomaisen herkkä osoittamaan hyperakuutin iskemian ja ns. Gradient Recalled Echo (GRE-MK) -sekvenssi saattaa soveltua akuutin hemorragian osoittamiseen.

Hannu Manninen

Lyhyesti: Hoidon kalleus rajoittaa masennuksen hoitoa

Masennuksen adekvaattia hoitoa rajoittavat monet tekijät. Perusterveydenhuoltoon kuudessa maassa (Espanja, Israel, Australia, Brasilia, Venäjä ja Yhdysvallat) kohdistuvassa tutkimuksessa selvitettiin masennuksen adekvaattia hoitoa estäviä tekijöitä. Masennuslääkettä saaneiden potilaiden osuus vaihteli Seattlen 38 %:sta Pietarin 0 %:iin masennusoireista kärsivistä. Potilaisiin liittyvät tekijät eivät vaihdelleet johdonmukaisesti lääkehoidon saamisen kanssa. Sen sijaan lääkehoidon kalleus oli yleisin este masennuksen hoidolle. Barcelonassa 24 % ja Pietarissa 75 % potilaista piti lääkehoidon kalleutta tärkeimpänä hoidon esteenä. Tutkijoiden mukaan masennuksen hoidon toteutumiseen näyttää kliinisiä tekijöitä enemmän vaikuttavan terveydenhuoltojärjestelmän toiminta ja hoidosta potilaalle aiheutuvat kustannukset. Tästä on viitteitä myös Suomesta: masennuslääkkeiden käyttö näyttää lisääntyneen eniten vauraimmassa ja vähiten köyhimmässä osassa maatamme.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Käsiharjoittelu aktivoi aivohalvauspotilaan hermoverkkoja

Toiminnallinen aivokuvaus on paljastanut, että aivohalvauksen toipumisaikana vaurion läheiset kortikaaliset alueet ja niiden yhteydet vastakkaiselle vauriottomalle aivoalueelle aktivoituvat. Tätä ilmiötä käytettiin hyväksi kokeellisessa, satunnaistetussa tutkimuksessa, jossa testattiin molemminpuolisen yläraajaharjoittelun vaikutuksia. Harjoittelua saaneilla (n = 9) näkyi toiminnallisessa MK:ssa merkitsevästi enemmän hemisfäärin aktivaatiota pareettisen raajan liikuttelun aikana kuin verrokeilla (n = 12). Lisäksi sekä infarktileesion vastakkaisella että samanpuoleisella pikkuaivoalueella nähtiin merkitsevää aktivaatiota verrattuna kontrolleihin. Koe on teoreettisesti mielenkiintoinen, vaikka pienen voiman vuoksi tutkimuksessa ei saatu ryhmien välille eroja raajojen toiminnassa.

Kaisu Pitkälä

Lyhyesti: Levofloksasiini edullinen pneumonian hoidossa

Avosyntyisenkin keuhkokuumeen hoito saattaa toisinaan olla ongelmallista ja kallista. Tunnetusti kalliissa Sveitsissä tehtiin tutkimus, missä oli mukana (alkuun sairaalassa hoidettuja!) pneumoniapotilaita. Näistä 77 satunnaistettiin saamaan levofloksasiinia suun kautta (500 mg x 2 / pv) ja 37 suonensisäisesti aloitettua keftriaksonia (2 gr /pv) + mahdollisesti klaritromysiiniä (i.v. tai p.os. 500 mg x 2 / pv). Paranemisosuudet olivat molemmilla hoitoseemoilla 92 %. Lääkehoidon kulut olivat levofloksasiinilla 1,7-kertaa pienemmät. Heitä ei myöskään niin usein siirretty kuntoutuskoteihin jatkohoitoon, mutta avohoitolääkärin palveluja tarvittiin tässä ryhmässä enemmän. Merkittäviä säästöjä ei saatu, mutta entä jos tutkimus olisi tehty avohoitopainotteisemmin alusta lähtien? Oma lukunsa ovat myös resistenssitilanteet.

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: MRSA:n EM-kisat

Tänä vuonna on Suomen tiedotusvälineissä usein käsitelty metisilliinille resistentin stafylokokin (MRSA) aiheuttamaa ongelmaa hoitolaitoksissa. Onhan se uhannut vastasyntyneitäkin. Siksi on kiinnostavaa nähdä, kuinka yleinen MRSA on eri puolilla Eurooppaa. EARSS (EU:n rahoittama resistenssiongelmia seuraava verkosto) selvitti, mitä MRSA-rintamalla on tapahtunut vuosina 1999-2002. Seurannassa oli 26 maan tilanne. Keski-Euroopassa bakteeri yleistyy edelleen. Vuonna 2002 ykköstilan - kyseenalaisen - vei Kreikka, jossa juuri ja juuri alle puolet stafylokokkikannoista oli MRSA:ta. Yli 40 %:n pääsivät myös Englanti, Irlanti, Italia ja Malta. Suomi oli näissäkin kisoissa häntäpäässä, onneksi. Islannissa kirjattiin puhdas nolla ja muut Pohjoismaat, Suomi mukaanlukien, olivat 1 %:n kastissa. Sairaalakohtaiset vaihtelut olivat monissa maissa todella suuret.

Heikki Arvilommi

Tubirokotteita tulossa - ja tarpeeseen

Tuberkuloosi on edelleen paha tappaja maailmanlaaajuisesti. Perinteinen BCG-rokote, joka meilläkin on edelleen käytössä, ei tubiongelmaa ole ratkaissut. Itse asiassa tutkimukset, joita BCG:llä on tehty, vaihtelevat tuloksiltaan suuresti hyvästä suojasta jopa tautia lisäävään vaikutukseen. Ilmeisesti rokotteen laatu ei ole ollut näissä tutkimuksissa vakio. Ympäristön mykobakteerialtistus on myös hyvin erilainen ja sekin vaikuttanee rokotevasteen kehittymiseen. BCG suojaa kuitenkin aika hyvin lapsia tubilta. Uudenlaisia rokotteita tarvittaisiin, paitsi kehitysmaiden tarpeisiin, myös kohonneen lääkeresistenssin takia. Väijyyhän ongelma tuossa aivan omien rajojemme takana. Siellä on hyvinkin viidennes kaikista tubikannoista moniresistenttejä eli nykylääkkeillä erittäin hankalasti hoidettavia.

Heikki Arvilommi

Eturauhaskarsinooman käsittämätön häviäminen

Potilasvalistus ja seerumin prostataspesifisen antigeenin (PSA) laaja käyttö ovat johtaneet siihen, että eturauhaskarsinooma löytyy paljon rajoittuneempana ja kooltaan pienempänä kuin 10 vuotta sitten. Myös prostatektomiapreparaatista histologisessa tutkimuksessa löytyvä tuumori on pienentynyt. Aniharvoin käy jopa niin, että karsinoomaa ei löydy lainkaan, vaikka se preoperatiivisella biopsialla todettiin.

Ossi Lindell

Lyhyesti: Anastrotsoli, tamoksifeeni ja elämänlaatu

Suuressa ATAC-tutkimuksessa satunnaistettiin 9 366 naista rintasyöpäleikkauksen, sädehoidon ja solunsalpaajahoidon jälkeen saamaan joko anastrotsoli, tamoksifeeni tai molemmat viiden vuoden ajan. Anastrotsoli vähensi taudin metastasoitumisriskiä 17% ja toisen rinnan uuden syövän riskiä 38 % verrattuna tamoksifeeniin. Nyt selvitettiin tutkimukseen osallistuneiden naisten elämänlaatua. Anastrotsoliryhmän naisilla oli vähemmän hikoilua ja valkovuotoa kuin tamoksifeenia saaneilla. Toisaalta anastrotsoliryhmässä oli useammin oireena emättimen kuivuus, yhdyntäkivut ja seksuaalisen kiinnostuksen väheneminen. Erot ryhmien välillä olivat vähäiset, mutta lääkkeiden haittaprofiileissa on pieniä eroja. Niilläkin voi olla merkitystä.

Sirkku Jyrkkiö

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030