Lyhyesti: Bivalirudiini sopii pallolaajennuksen yhteyteen

Antitromboottisen hoidon kehittyminen on parantanut sepelvaltimoiden pallolaajennuksen turvallisuutta. REPLACE-2-tutkimuksessa verrattiin suoraa trombiinin estäjää, bivalirudiinia, hepariinin ja glykoproteiininestäjän yhdistelmään yli 6 000 pallolaajennuspotilaan aineistossa. Valtaosa potilaista sai lisäksi klopidogreelia ennen elektiivistä toimenpidettä. Iskeemisiä tapahtumia esiintyi molemmissa hoitoryhmissä yhtä paljon sekä sairaalavaiheessa että vuoden seurannan aikana, mutta bivalirudiinihoito aiheutti vähemmän vakavia vuotoja. Ensi vuonna valmistuvassa AQUITY-tutkimuksessa selvitellään bivalirudiinin tehoa pallolaajennuksen tärkeimmässä indikaatiossa, äkillisessä sepelvaltimotautikohtauksessa.

Juhani Airaksinen

Onnistunut raskaus munasarjakudoksen siirron jälkeen

Voimakkaan solunsalpaajahoidon tai sädehoidon kaltaiset tehokkaat syöpähoidot johtavat usein ennenaikaiseen menopaussiin ja infertiliteettiin. Tämän takia on tutkittu, onko mahdollista säilyttää fertiliteetti ottamalla munasarjakudosta talteen ennen hoitoja ja siirtämällä pakastettuna säilytetty kudos takaisin onnistuneen hoidon jälkeen. Eläinkokeissa ja myös ihmisellä on todettu lantion sivuseinään tai ihon alle transplantoidun, yksilön oman munasarjakudoksen alkavan toimia pitkänkin pakastusajan jälkeen. Nyt lisääntymiskyky on onnistuttu ensimmäisen kerran palauttamaan. Potilas sai voimakkaan sytostaatti- ja sädehoidon Hodgkinin tautiin ja menetti samalla munasarjojensa toiminnan. Munasarjapaloja oli otettu laparoskopiassa pakastukseen ennen hoitojen aloittamista. Potilas toipui syövästä ja noin viiden vuoden kuluttua hänelle siirrettiin laparoskooppisesti omaa munasarjakudosta lantion sivuseinään. Samalla todettiin, että munasarjat olivat surkastuneet eivätkä sisältäneet primordiaalifollikkeleja. Viiden kuukauden kuluttua voitiin todeta ovulatoristen kiertojen olemassaolo ja follikkeli- ja keltarauhasmuodostus siirteen alueella. Säännöllinen menstruaatio alkoi myös. 11 kuukautta siirron jälkeen todettiin raskaus, joka eteni normaalisti ja päätyi terveen lapsen syntymään.

Pertti Kirkinen

Neuvosta otetaan kyllä vaarin...

Lontoolaisella ensiapupoliklinikalla selvitettiin, kuinka polikinikalle tulevien juopuneiden määrää voisi vähentää. Henkilökunta koulutettiin tunnistamaan alkoholin suurkäyttäjät ns. Paddingtonin testin avulla. Se on sekä nopea, herkkä että tarkka. Mukaan seulottiin jokainen mies, joka vähintään kerran viikossa joi vähintään 8 alkoholiannosta putkeen, naisilla rajana oli 6 annosta. Kaikille kerrottiin, että alkoholinkäyttö alkaa jo vaarantaa terveyttä. 5 240 seulotusta lopulta vain 599 satunnaistettiin mukaan. Perusongelman laadusta johtuen aineiston hävikki oli suurenpuoleinen. Koko vuoden seurattuja oli yhteensä 384. Verrokeille annettiin valistuslehtinen viinan vaaroista ja interventioryhmä tapasi sen lisäksi sairaalan kokeneen alkoholineuvojan. Ensiapupalvelujen käyttöä seurattiin ja alkoholinkäyttö selvitettiin 6 ja 12 kuukauden kuluttua.

Seppo Yt Junnila

Sopiiko endovaskulaarihoito vatsa-aortan aneurysmaan?

Vatsa-aortan aneurysman hoito proteesikirurgialla on erittäin hyvin dokumentoitu ja tehokas hoito. Kyseessä on kuitenkin iso leikkaus, potilaat ovat usein vanhoja ja heillä on paljon leikkausriskiä lisääviä liitännäissairauksia. Endovaskulaarinen toimenpide on oleellisesti kevyempi kuin perinteinen Y-proteesileikkaus, mutta pienempää toimenpidekuolleisuutta ei ole tähän asti osoitettu. Satunnaistetussa monikeskustutkimuksessa verrattiin endovaskulaarista ja avointa kirurgista hoitoa 345 elektiivisen potilaan hoidossa (DREAM trial). Aneurysman läpimitta oli vähintään 5 cm. Avoimen kirurgian ryhmässä oli merkitsevästi suurempi 30 päivän kuolleisuus kuin endovaskulaarihoitoryhmässä (4,6 % vs. 1,2 %). Kombinoitu leikkauskuolleisuus ja vakavan komplikaation riski oli myös suurempi avoimen kirurgian ryhmässä kuin endovaskulaariryhmässä.

Hannu Manninen

Lyhyesti: Munuaistuumorin luokituksen vaikutus jälkiseurantaan

Norjalaistutkijat totesivat 305 potilasta käsittäneen retrospektiivisen tutkimuksensa perusteella, että munuaiskarsinooman takia tehdyn, radikaalina pidetyn (pT1-4N0M0/pT1-4NxM0) nefrektomian jälkeen tauti metastasoi 29%:lla potilaista, keskimäärin 25 kuukauden kuluttua leikkauksesta. Metastasointi oli merkittävästi yleisempää perinefrisiin kudoksiin (pT3) ulottuvissa tuumoreissa verrattuna munuaiseen rajoittuviin tuumoreihin (pT1-T2). Yli 10 vuotta seuratuista 66 potilaasta tauti residivoi 9,1 %:lla. Metastaasi paljastui rutiiniseurannassa 35%:lla ja oireitten perusteella 65%:lla potilaista. Yleisimmät metastasointikohteet taudin paikallisen residivoinnin ohella ovat keuhkot, luusto, maksa ja aivot.

Ossi Lindell

Lyhyesti: Mikä on imatinibin optimaalinen annos GIST-potilaille?

GIST-tuumorit (gastrointestinal stromal tumours) ovat harvinaisia vatsan alueen syöpiä. Perinteiset solunsalpaajahoidot eivät tehoa niihin. Muutama vuosi sitten suomalaistutkijat huomasivat, että imatinibi, joka on tyrosiinikinaasin estäjä, tehoaa GIST-tuumoriin hyvin. Tässä tutkimuksessa haluttiin selvittää, mikä olisi paras lääkkeen annos. GIST-potilaat (n = 946) satunnaistettiin saamaan joko 400 mg imatinibia kerran päivässä tai kahdesti päivässä. Potilaita seurattiin kaksi vuotta. Molemmissa ryhmissä puolella potilaista kasvaimet pienenivät hyvin, mutta kahdesti päivässä lääkettä saaneilla aika taudin etenemiseen oli noin 5 kk pitempi. Imatinibi aiheuttaa kaikille potilaille jonkin verran sivuvaikutuksia, joista tavallisimmat ovat anemia, neutropenia, turvotus, väsymys, pleuraalinen kipu, ripuli ja ihottuma. Kahdella päivittäisellä annoksella on enemmän sivuvaikutuksia. Kolmasosalla potilaista annosta piti pienentää sivuvaikutusten takia. Viidellä potilaalla katsottiin imatinibin olleen syynä kuolemaan. Kirjoittajat suosittelevat, että imatinibi aloitetaan kerran päivässä ja annosta nostetaan, jos sivuvaikutukset ovat vähäiset ja tavoitteena on mahdollisimman pitkä taudin remissio.

Sirkku Jyrkkiö

Sopiminen vähentää pakkohoitoja

Tahdosta riippumaton eli pakolla psykiatriseen sairaalaan toimittaminen on edelleen varsin yleistä, Suomessa yleisempää kuin monessa muussa maassa, joskin selvästi vähenemään päin. Pakolla sairaalaan toimittamista voitaneen kuitenkin edelleen vähentää. Varsinkin uudelleen sairastuvien potilaiden kohdalla hoitohenkilökunnan toimenpiteillä voi olla suuri merkitys. Englantilaisessa tutkimuksessa seurattiin 160:tä useasti sairaalahoidossa ollutta, psykoosia tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavaa potilasta, joista puolella toteutettiin potilaan omistama kirjallinen ja yhteisesti sovittava kriisisuunnitelma. Tämä suunnitelma tähtää uudelleen sairastumisen varhaiseen toteamiseen ja hoidon varhaiseen aloittamiseen ja siinä on käyty läpi toimenpiteet ja hoitomahdollisuudet, jotka ovat potilaan käytössä, mikäli hän joutuu kriisitilanteeseen. Ensimmäisessä istunnossa projektityöntekijä selosti potilaalle yhteisesti sovittavan kriisisuunnitelman. Toisella kertaa yhdessä potilaan ja hänen hoidossaan mukana olevien ammattihenkilöiden kanssa keskusteltiin ja sovittiin suunnitelman mukaisista menettelytavoista. Vertailuryhmä sai vastaavan informaation kirjallisen lehtisen muodossa. Runsaan 15 kuukauden seurannan aikana henkilökohtaisen intervention saaneista 13 % ja vertailuryhmästä 27% joutui pakkohoitoon (p = 0,028). Tästä syystä myös pakkohoitopäivät (14 vs. 31) olivat interventioryhmässä vähäisemmät, mutta sairaalapäivien kokonaismäärässä ei merkitsevää eroa ollut. Tutkimuksen perusteella on syytä uskoa, että psyykkisesti vaikeasti sairaiden potilaiden kanssa voidaan tehdä sopimuksia, joilla voidaan vähentää tahdosta riippumattoman hoidon määrää. Sen sijaan sairaalahoidon kokonaismäärään sillä näyttää olevan vähäisempi vaikutus.

Raimo K.R. Salokangas

Testosteronihoito ei lisääkään eturauhassyöpää

Jos seerumin testosteronipitoisuuden lasku aiheuttaa eturauhaskarsinooman kasvun pysähtymisen, eikö sitten nousu aiheuta karsinooman syntyä tai jo olemassaolevien multifokaalisten mikroskooppisten karsinoomapesäkkeiden roihahtamista? Tämä ajatus mietityttää hoitavaa lääkäriä silloin, kun hän suunnittelee testosteronihoidon aloittamista keski-ikäiselle tai sitä vanhemmalle miehelle.

Ossi Lindell

Ympäristö ja perimä vaikuttavat yhdessä antisosiaalisuuteen

Eri tutkimusten mukaan lapsuuden kasvuolosuhteet ja biologiset tekijät vaikuttavat siihen, tuleeko pojista antisosiaalisia vai ei. Biologisista tekijöistä yksi on MAO A:n genotyyppi. Tutkimuksessa selvitettiin runsaan 500 kaksospojan käyttäytymishäiriöt, heidän kasvuperheensä poikkeavuudet (vanhempien välinen väkivalta, vanhempien taholta tullut laiminlyönti ja kasvatuksen epäjohdonmukaisuus) sekä MAO A:n genotyyppi. Käytöshäiriöt näyttivät olevan suoraan seurausta huonoista kasvatusolosuhteista, mutta eivät MAO A:n genotyypistä. Näiden kahden tekijän kesken oli kuitenkin interaktio siten, että alhainen MAO A:n aktiivisuus lisäsi käytöshäiriöitä paljon kasvatuksen vastoinkäymisiä kokeneilla hyvin jyrkästi. Perimän ja ympäristön vuorovaikutus tulee siis tässäkin esiin. Perimältään haavoittuvat yksilöt urautuvat vaikeissa kasvuolosuhteissa herkästi antisosiaalisuuteen, kun taas turvallinen ja johdonmukainen kasvuympäristö voi suojata haitallisen geneettisen alttiuden manifestoitumiselta.

Raimo Kr Salokangas

Lyhyesti: Leikkaustreenit videopelillä?

Iowan valtionyliopistossa ja New Yorkin Beth Israel Medical Centressä selvitettiin 33 kirurgin motorista näppäryyttä, reagointiaikaa sekä käden ja silmän välistä koordinaatiota. Tutkimuksen perusteella videopelien pelaaminen päätettiin sisällyttää laparoskooppiseen kirurgiaan erikoistuvien lääkärien koulutukseen Beth Israelissa. Näin siksi, että tutkimus osoitti viikossa vähintään kolmen tunnin ajan videopelejä pelaavien kirurgien tekevän laparoskooppisissa toimenpiteissä 37 % vähemmän virheitä ja työskentelevän 27% nopeammin kuin kollegansa, jotka eivät pelejä harrasta.

Ossi Lindell

Lyhyesti: Ylipaino lisää kuolleisuutta varhaisvaiheen rintasyöpään

Kalifornialaisessa sairaalassa rintasyöpäleikkauksessa vuosina 1988-1995 olleilta naisilta selvitettiin diagnoosihetken iän ja painoindeksin lisäksi nykyinen tilannea (hengissä ilman rintasyöpää, hengissä ja rintasyöpä, kuollut rintasyöpään tai kuollut muusta syystä) ja kasvaimeen liittyvät tiedot. Kaikkiaan 1 376 leikatusta potilaasta 246 kuoli rintasyöpään. Arvioitaessa rintasyöpäkuolleisuuden riskitekijöitä todettiin, että varhaisvaiheen rintasyöpään sairastuneilla oli selvä korrelaatio ylipainon ja syöpäkuolleisuuden välillä: yli 79 kg painavilla naisilla oli 2,5-kertainen riski kuolla syöpään verrattuna alle 60 kg painaviin. Naisilla, joilla oli estrogeenireseptori(ER)-negatiivinen syöpä oli kaksinkertainen riski ER+-potilaisiin verrattuna. Jos nämä kaksi riskitekijää yhdistettiin, todettiin, että ylipainoisilla, joilla oli ER--kasvain, oli viisinkertainen syöpäkuoleman riski verrattuna ei-ylipainoisiin, joilla oli ER+-kasvain.

Tom Scheinin

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030