Downin oireyhtymän seulonta alkuraskaudessa

Downin oireyhtymän varhainen seulonta ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana on tehokkainta, jos odottavan naisen verinäytteestä tutkitaan raskausproteiini A (PAPP-A) ja istukkagonadotropiini (beeta-hCG) raskausviikolla 10 ja sikiön niskaturvotus mitataan ultraäänellä 1-2 viikkoa myöhemmin. Näiden yhdistetystä tuloksesta lasketaan riskiluku, jossa huomiodaan myös äidin ikä ja sikiön pääperämitta.

Marko Niemimaa - Aydin Tekay - Seppo Heinonen - Markku Ryynänen
Lehti 34: Katsausartikkeli 34/2004 Kommentteja

Lyhyesti: Hyperglykemia ja diabeetikon sydämen vajaatoiminta

Diabetes on itsenäinen vajaatoiminnan vaaratekijä. Amerikkalaisessa tutkimuksessa seurattiin yli 800:aa vähintään 65-vuotiasta diabeetikkoa 5-8 vuoden ajan vajaatoiminnan ilmaantumista silmällä pitäen. Vajaatoimintaa ilmeni diabeetikoilla yli kaksi kertaa enemmän kuin vastaavassa ei-diabeetikkoryhmässä (31 tapausta / 1 000 potilasvuotta). Korkea paastoverensokeri lisäsi merkittävästi vajaatoiminnan ilmaantumista riippumatta siitä, sairastiko potilas sepelvaltimotautia. Käynnistetyssä ACCORD-tutkimuksessa jää nähtäväksi, miten parempaan sokeritasapainoon pyrkiminen vaikuttaa vajaatoiminnan vaaraan.

Juhani Airaksinen
Lehti 33: Lääketieteen maailmasta 33/2004 Kommentteja

Lyhyesti: Tyroksiinia sikiölle ja heti!

Hypotyreoottisten, raskaana olevien naisten tyroksiinintarve lisääntyy raskauden myötä. Bostonissa seurattiin 19 raskaaksi tulleen, hypotyreoosia sairastavan naisen raskautta mm. TSH-mittauksin jo ennen raskautta ja kahden viikon välein raskauden aikana. Tavoitteena oli pitää TSH viitealueella koko ajan. 17/19 raskaudessa tyroksiiniannosta piti suurentaa keskimäärin 47%. Yleensä annossuurennos tarvittiin jo 8. raskausviikosta alkaen, ja suurempaa annosta tarvittiin synnytykseen asti. Sikiön kognitiivisen kehityksen turvaamiseksi kirjoittajat suosittavat hypotyreoosia sairastavien naisten tyroksiiniannoksen suurentamista 30 % heti, kun raskaus on todettu, jonka jälkeen annosta säädellään TSH-titterin mukaan. Selkis!

Robert Paul
Lehti 33: Lääketieteen maailmasta 33/2004 Kommentteja

B-soluille isku ja reuma kuriin

Nivelreuman patogeneesiin osallistuu moni solutyyppi. B-lymfosyyttien osuus on ollut epäselvä. Normaalistihan niiden tehtävä on hoidella antigeenien tarjontaa T-soluille ja, kypsyttyään plasmasoluiksi, toimia vasta-aineiden tuottajina. Nivelreumassa ne näyttävät olevan mukana tosissaan, sillä vaikuttaminen niihin vasta-ainehoidolla vähensi potilaiden oireita yllättävän tehokkaasti ja pitkäksi aikaa.

Heikki Arvilommi
Lehti 33: Lääketieteen maailmasta 33/2004 Kommentteja

Urbanisaatio lisää masennusta

Useissa tutkimuksissa on todettu, että psykoosin riski kasvaa yhteisön urbanisaation myötä. Nyt ruotsalaiset tutkijat liittyivät rekisteripohjaiseen analyysiin myös masennuksen ja totesivat, että psykoosin vuoksi ensi kertaa sairaalahoitoon joutumisen riski oli Ruotsin tiheimmin asutuilla alueilla 68-77 % korkeampi kuin kaikkein harvimmin asutuilla alueilla. Vastaavat luvut masennuksen kohdalla olivat 12-20 % senkin jälkeen, kun muut molempia riskejä kohottavat taustatekijät (ei-avioliitossa, matala koulutus ja maahanmuuttaja) oli otettu huomioon. Löydöstä voidaan selittää monella tavalla. On mahdollista, että maaseudun kaupunkiyhteisöä kiinteämpi sosiaalinen verkosto suojaa psyykkisiltä sairauksilta. On myöskin viitteitä siitä, että urbaani ympäristö runsaiden infektioiden ja sosiaalisen stressin kautta voi altistaa kehittyviä lapsia aikuisiässä puhkeaville psykooseille.

Raimo Kr Salokangas
Lehti 33: Lääketieteen maailmasta 33/2004 Kommentteja

Lyhyesti: Riski SARS:in tarttumiseen kasvaa intuboidessa

Torontossa selvitettiin SARS:in tarttumista henkilökuntaan nimenomaan tehohoitotilanteissa. Kohteena oli seitsemää SARS-potilasta hoitanut henkilökunta, n = 122, joista 10 (8,2 %) sairastui itse SARS:iin. Onneksi kukaan ei kuollut eikä saanut kriittistä sairautta. Sairastuneiden frekvenssit ammattiryhmittäin olivat 7,6 % hoitohenkilöstöllä, 11,1 % hengitysterapisteilla (amerikkalainen ammattiryhmä) ja 20 % lääkäreillä. Intubaation suorittaminen tai tässä avustaminen nosti riskin 13,29-kertaiseksi! Toinen selvä riskiin yhdistynyt tekijä oli potilaan noninvasiivinen ventilaatio (RR 2,33). Sen sijaan respiraattorihoito ei riskiin ollut yhteydessä. Tulokset antavat infektiolääkäreille ja muille asioista vastuussa oleville vinkkejä siitä, miten asiaan tulisi varautua.

Hannu Puolijoki
Lehti 33: Lääketieteen maailmasta 33/2004 Kommentteja

Etusivulla juuri nyt

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030