Onko jo uudenlaisten elinsiirtojen aika?

– Elinsiirroissa tulokset edellyttävät intoa, sisäistä koulutusta ja ohjeiden päivitystä, kiteyttävät apulaisylilääkäri Ilkka Parviainen ja vastuuhoitaja Taru Liimatainen KYS:sta. Munuaisensiirroissa puolestaan viritellään keskustelua siitä, miten elävien luovuttajien määrää voisi lisätä.

http://www.laakarilehti.fi/pics/KYSteho1.jpg

Tällä hetkellä munuaisjonossa odottaa lähes 400 potilasta. Suurin osa heistä saa munuaissiirteen aivokuolleelta luovuttajalta. Luovuttajien määrä on kasvanut, mutta se ei riitä tyydyttämään siirtomunuaisten tarvetta. Suomessa tehdään noin 170 munuaisensiirtoa vuodessa.

Nyt vasta viritellään keskustelua siitä, miten elävien luovuttajien määrää voisi lisätä.

Muissa Pohjoismaissa käytetään elävien luovuttajien munuaissiirteitä huomattavasti enemmän. Tanskassa tilastoitiin vuonna 2010 yhteensä 102 munuaisensiirtoa elävältä luovuttajalta, Ruotsissa 168, Norjassa 83 ja Suomessa 11.

Tulokset ovat huippuluokkaa

Vuosi sitten uudistetun elinsiirtoja koskevan lain tavoitteena on lisätä elinsiirtoja kuolleilta luovuttajilta. Uuden kudoslain mukaan oletetaan, että elinsiirtoon sopiva vainaja on suostunut elintensä luovuttamiseen, jos ei tiedetä hänen sitä elinaikanaan kieltäneen. Omaiset eivät voi enää kieltää luovutusta omaan tahtoonsa vedoten.

Luovuttajan ja vastaanottajan kohtaaminen on kuitenkin monimutkainen ­ilmiö, tietää kokenut elinsiirtolääkäri, erikoislääkäri Lauri Kyllönen HYKS:n trans­plantaatio- ja maksakirurgian klinikasta. Sinne on keskitetty kaikki Suomen elinsiirrot. Luovuttajasairaaloita on 22.

– Elinsiirron tärkein kriteeri on kudossopivuus. Tästä emme ole tinkineet, ja munuaisensiirtojen tulokset Suomessa ovat kansainvälisesti huippuluokkaa. Hyvän kudossopivuuden ansiosta käytämme vähemmän immunosuppressiota kuin muissa maissa, mikä myös vaikuttaa hyvään ennusteeseen.

Uusi munuainen säilyy toimivana keskimäärin yli 20 vuotta. Näin moni potilas selviää loppuelämänsä yhdellä siirrännäisellä. Tärkein yksittäinen syy siirteiden menetyksiin on potilaan kuoleminen muihin tauteihin.

Hyötyjä ja riskejä on punnittava

Elävien luovuttajien käytön hyödyt liittyvät muun muassa kudossopivuuteen. Kyllösen mukaan elävien luovuttajien piirin suurella laajentamisella on kuitenkin riskinsä. Jos kudossopivuudesta tingitään, joudutaan käyttämään kovaa hyljinnänestolääkitystä. Jatkuvalla lääkityksellä on muutenkin haittansa. Se ­lisää sydän- ja verisuonitautien sekä syövän riskiä. Lisäksi isoon leikkaukseen liittyy aina omat riskinsä luovuttajalle.

Munuaisenluovutuksen mahdollisista haitoista elävälle luovuttajalle on vähän tietoa.

Myös tuloksia on arvioitava: naapurimaissa eläviltä luovuttajilta tehtyjen siirtojen tulokset eivät ole kuolleilta luovuttajilta Suomessa tehtyjen siirtojen tuloksia parempia.

– Elävien luovuttajien määrää voi lisätä maltillisesti, mutta emme halua tietoisesti lisätä riskejä.

Kanadassa on käytössä luovuttajien vaihtojärjestelmä. Siinä ­veri­ryh­mältään tai kudossopivuudeltaan keskenään yhteen sopimattomat, mutta luovuttajiksi halukkaat henkilöt ­ilmoit­tautuvat rekisteriin, josta heille ­etsitään sopiva pari. ”Vaihtokaupoissa” on tehty tähän mennessä noin 60 munuaisensiirtoa.

Suomessa luovuttajasairaalat ovat ­itse selvittäneet nykyistä kuolleiden elinluovuttajien käyttöön liittyvää tilannetta. Donor Action -tulosten mukaan prosessi etenee sopivan luovuttajan löydyttyä luovutukseen nopeasti, mutta suuri määrä luovuttajia jää havaitsematta. Kuopion ja Tampereen yliopistollisissa sairaaloissa toiminta on järjestetty poikkeuksellisen hyvin. Työn tulokset näkyvät luovuttajamäärissä, jotka ovat väestöpohjaan nähden Suomen parhaimpia.

Henkilökunnan ­sitoutuminen ratkaisee

KYS:ssa munuaisen luovuttajiksi sopivia potilaita on tunnistettu paljon, enimmillään 20 potilasta vuodessa.

– Henkilökunnan sitoutuminen on yksi onnistumisen edellytyksistä. Meillä on hyvä ryhmä ja vastuuhoitaja, joka ­pitää asiaa esillä. Teemme myös kiinteää yhteistyötä neurokirurgien kanssa ja olemme aktiivisesti yhteydessä trans­plantaatiokeskukseen, kertoo teho-osaston apulaisylilääkäri Ilkka Parviainen.

Hyvät tulokset edellyttävät intoa, mutta myös sisäistä koulutusta ja ohjeiden päivitystä.

– Kudoslain vaikutukset eivät vielä näy. Ehkä tämä kertoo enemmänkin siitä, että omaiset eivät ole aikaisemminkaan merkittävässä määrin kieltäneet luovutusta. Nyt heidän ei tarvitse kantaa vaikeassa tilanteessa vastuuta siitä, mitä heidän läheisensä elimille tehdään. Omaisten kanssa on aina edettävä hyvin hienotunteisesti.

Aikaa aivokuoleman toteamisesta elinten irrottamiseen on noin vuorokausi. Sen ajan verenkierto pitää elimet siirtokelpoisina. Sinä aikana kuunnellaan surevia omaisia, tehdään tarvittavat yllä­pitävät valmistelut elinten irrottamista varten ja otetaan yhteys HYKS:n elinsiirtoryhmään.

Lääkärit kaipaavat ­koordinaatiota

Elinsiirtotoiminnassa mukana olevat lääkärit toivovat Norjan kaltaista järjestelmää, jossa toiminta on keskitetty valtakunnallisesti ja sairaaloissa on nimetty vastuuhenkilöt.

Yksi luovuttajamäärään vaikuttava trendi on Kyllösen ja Parviaisen mukaan jo nähtävissä: yhä useampi vaikean aivovamman saanut jää tehokkaiden hoitojen ansiosta henkiin.

Suomessa keskimääräinen odotusaika munuaisensiirtoleikkaukseen on yksi ­vuo­si. Se on lyhyempi kuin muualla. Myös munuaisensiirron ennuste on erinomainen.

– Tämä on kuin synnytysosasto, josta ihminen lähtee kotiin uuden elämän kanssa, Lauri Kyllönen sanoo.

Vuokko Maria Nummmi
kuva: Ari-Pekka Keränen

Lue koko juttu ja mm. munuaisen ystävälleen luovuttaneen henkilön haastattelu perjantaina 20.1. ilmestyvästä Lääkärilehdestä.