Tuutor räätälöi kielikurssin
Terveyskeskuslääkäri Jari Vainio ideoi kirjoittamiskurssin, jolla ulkomaalaistaustaiset lääkärit harjoittelevat lausuntojen ja epikriisien kirjoittamista.
http://www.laakarilehti.fi/pics/Jari_Vainio.jpg
– Lausuntojen kirjoittaminen on monen ulkomaalaistaustaisen lääkärin kompastuskivi, hän sanoo.
Ulkomaalaistaustaisille lääkäreille on kuitenkin yleensä tarjolla vain kielikursseja, joilla opetetaan tavallista käyttökieltä. Vainion mukaan monet lääkärit oppivat nopeasti lääketieteellistäkin sanastoa työn ohessa ja lukemalla potilaspapereita.
– He oppivat ymmärtämään kieltä, niin että pystyvät hyvin lukemaan esimerkiksi Käypä hoito -ohjeita. Tekstin aktiivinen tuottaminen on sen sijaan paljon vaikeampaa. Asiat ovat selvät, mutta miten ne ilmaistaan suomeksi.
Kirjalliset lausunnot ovat kuitenkin terveyskeskuslääkärin jokapäiväistä työtä. Vainio muistuttaa, että äidinkielelläänkin kirjoittavan lääkärin on joskus vaikea vakuuttaa Kelaa lausunnollaan, saati sitten ulkomaalaistaustaisen.
– On vakuuttavampaa, jos osaa kirjoittaa asiansa oikein.
Pistävä, polttava vai terävä kipu?
Ulkomailla 25 vuotta töitä tehnyt Vainio hyödyntää kokemuksiaan 36 maasta tuutoroimalla työpaikkansa, Espoon Samarian terveysaseman, ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä.
Yhdessä suomen kielen opettajan kanssa hän ideoi kirjoittamiskurssin, jolla harjoiteltiin lausuntojen ja epikriisien kirjoittamista ja varsinkin siinä tarvittavaa kielioppia.
Suomen kielestä oli listattu tyypillisiä hankaluuksia, kuten vaikeat sanatyypit taivutusmuotoineen tai vaikeat verbit. Lausuntojen kielessä niitä riittää: sairaus – sairauden, lääkitys – lääkityksen, lääke – lääkkeen, aiheuttaa – aiheutua, jalka – jalassa – jaloissa...
Kurssilaiset harjoittelivat myös kivun kuvaamista: pistävä, polttava, tylppä, terävä.
Lisäksi opeteltiin potilaan haastattelemista. Muuten kurssilla ei juurikaan keskitytty puhuttuun kieleen, koska amanuensseina työskentelevät lääkärit hallitsivat sen selvästi paremmin.
– Kielitaitoa tulee puhumalla, kun amanuenssit altistetaan puheelle.
Neljä tuntia viikossa reilun kuukauden ajan tuotti tulosta.
– Kukaan ei opi kieltä siinä ajassa, mutta tietyt toistuvat kielioppivirheet hävisivät.
Jatkokurssi tähtää yleiseen kielikokeeseen.
”Kaikki irti amanuenssuurista”
Vainion mielestä amanuenssuurien sisältöä kannattaisikin järkevöittää.
– Minulle on sanottu, ettei amanuenssuuri ole kielikoulu, mutta miksi ei olisi. Kieli on työväline. Kun ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä harjoitetaan laillistumista varten, miksi ei voida yhtä hyvin harjoittaa kielitaitoa. Heillä on suuri motivaatio kielen oppimiseen.
Hän kannustaa työnantajia järjestämään räätälöityjä kielikursseja yhteistyössä kuntien kanssa. Samarian kursseihin saatiin rahoitus mm. Espoon Stipendikukkarosta, josta kaupunki tukee henkilöstönsä työhön liittyvää kehittämistä. Tarkoitukseen sopivia määrärahoja lienee muillakin kunnilla.
Vainio muistuttaa, että maassa on kymmeniä työttömiä ulkomaalaistaustaisia lääkäreitä.
– Heille pitäisi antaa mahdollisuus amanuenssuuriin, että he pääsisivät eteenpäin työelämässä.
Samarian terveysasemalla on hyödynnetty myös ulkomaalaistaustaisten lääkärien kielitaitoa. Siitä on aivan erityistä hyötyä psykiatrisissa keskusteluissa ja hoidoissa.
Suvi Sariola
Kuva: Kimmo Brandt
