Ympäristöyliherkkyydet liittyvät usein toisiinsa
Kolme neljästä monikemikaaliherkästä ihmisestä ilmoittaa, että heidän ympäristövaivansa alkoivat rakennusten aiheuttamilla epäspesifisillä terveysongelmilla.
http://www.laakarilehti.fi/pics/panthermedia_A6003215_aivot.jpg
Kolme neljästä monikemikaaliherkästä ihmisestä ilmoittaa, että heidän ympäristövaivansa alkoivat rakennusten aiheuttamilla epäspesifisillä terveysongelmilla, sanoo ruotsalainen psykologian tohtori Steven Nordin.
Ympäristöyliherkkyydet liittyvät usein toisiinsa. Nordinin mukaan lähes kahdelta kolmasosalta potilaista, joilta on diagnosoitu rakennusten aiheuttamia epäspesifisiä terveysongelmia, on diagnosoitu myös monikemikaaliherkkyys, yliherkkyys äänille tai sähkömagneettisiin kenttiin liittyviä vaivoja.
Ruotsissa on tutkittu toiminnallisella magneettikuvauksella monikemikaaliherkkiä potilaita ja potilaita, joilla on rakennusten aiheuttamia epäspesifisiä terveysongelmia. Alustavien tulosten mukaan he reagoivat hajuihin samankaltaisesti kuin fibromyalgiapotilaat kipuun ja traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivät traumaattisiin muistoihin. Mantelitumakkeen ja aivosaarekkeen aktiviteetti on poikkeavan suuri.
Nordinin mukaan tulos on askel kohti yliherkkyyksien mahdollisia selitysmalleja ja osoittaa, etteivät potilaiden vaivat ole ”keksittyjä”.
Hoida potilaan oireita
Osa ympäristöyliherkistä sairastuu kroonisesti, vaikkei altistus jatkuisikaan. Toisten yliherkkyys laajenee yhä useampiin altisteisiin ja oireisiin.
– Oireiden kroonistuminen ja yleistyminen on selitettävissä ehdollistumismekanismeilla, sanoo neurologian dosentti, tiimipäällikkö Markku Sainio Työterveyslaitokselta.
Potilaan saadessa oireita tietyssä ympäristössä niitä joko vahvistaa tai lievittää hänen oma tulkintansa tai lähiympäristön tulkinta altisteen vaarallisuudesta.
Sainion mukaan ympäristöyliherkkyyksiä tutkittaessa pitäisikin kiinnittää huomiota oireiden hoitoon ja panostaa rauhoittavaan tulkintaan tilanteesta.
– Aivovasteet eivät aina ole suhteessa altistumisen voimakkuuteen tai aistinelimessä syntyvään ärsykkeeseen. Tulkinta ärsykkeen tai altistumisen vaarallisuudesta vaikuttaa aivoista säädeltyihin fysiologisiin vasteisiin, jotka voivat siksi olla hyvin erilaisia eri yksilöillä tai samalla yksilöllä oireilun jatkuessa.
Sainion mukaan näyttää siltä, että välttämiskäyttäytyminen tulisi minimoida, koska se saattaa vahvistaa ehdollistumisreaktiota ja siten lisätä potilaan oireita.
Lääkärin ei Sainion mielestä kannata ryhtyä spekuloimaan potilaan oireiden ja eri altisteiden yhteyksillä, koska sekä yhteyksien vahvistaminen että kieltäminen vaikuttaa ehdollistumiseen.
– Oireiden hoito, huolestuneisuuden vähentäminen ja potilaan hallinnan tunteen lisääminen ovat kokonaisvaltaisen hoidon kulmakiviä.
Suvi Sariola
Kuva: Panthermedia
