Ajan­kohtai­sta

Sote voi 
viedä sivutyön

Julkinen vai yksityinen työantaja? 
Mahdollisuus sivutyöhön saattaa loppua.

Kuvio 1 http://www.laakarilehti.fi/pics/sotenuolet.jpg

Julkinen vai yksityinen työantaja? 
Mahdollisuus sivutyöhön saattaa loppua.

Hallituksen sote-ratkaisu voi tuoda monelle lääkärille ­tilanteen, jossa sivutoimisesta työskentelystä pitää luopua ja on valittava vain yksi työnantaja.

Neljä kymmenestä kuntasektorin lääkäristä työskentelee sivutoimisena ammatinharjoittajana yksityispuo­lella.

Linjausten mukainen julkisen terveydenhuollon avautuminen yrityksille luo palveluntuottajien välille kilpailun. Jos kilpailuasetelma on aito, lääkäri ei voine työskennellä molemmilla. Näin katsoo Lääkäriliiton politiikkatoimialan johtaja Heikki Pärnänen.

– Tämä on iso muutos, jota moni ei ole vielä tajunnut. Mitä siitä seuraa, on mahdoton sanoa. Sairaanhoitopiirit ovat jo tällä hetkellä kiristämässä sivutoimikäytäntöjään, hän toteaa.

Sote-työryhmää johtavan alivaltiosihteerin Tuomas Pöystin mukaan lääkärien sivutoimiasiaa ei ole tässä vaiheessa ratkaistu.

– Kun kilpailullisuus lisääntyy, työnantajien vaatimukset lojaliteetista lisääntyvät. Tästä ei ole poliittista linjaa, mutta näin se yleensä menee.

Palkat nousevat pöydälle

Sote-uudistus vähentää terveyden­hoidon julkisten työnantajien määrän 15–18:aan. Samat työnantajat tulevat tuottamaan hyvin erilaisia palveluita. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon lääkäreitä työskentelee saman työnantajan palveluksessa.

Pärnäsen mukaan muutos luo tarpeen uudistaa Lääkärisopimusta. Muun muassa palkkarakenne nousee pöydälle, sillä palkat pitää harmonisoida.

– Idea on, että perusteettomasta syystä ei saa olla palkkaeroja. Mutta millaisia perusteltuja eroja on? Miten syrjäseuduille houkutellaan lääkäreitä?

Lääkärien työsuhteiden ehdot pysyvät lähtökohtaisesti ennallaan, mutta muutoksia voi tulla ajan myötä. Aiemmin harmonisoinnissa on puhuttu 2–3 vuodesta. Pärnäsen mukaan ongelmallista on, ettei vastaavista yhdistymisistä ole aiempaa esimerkkiä.

Työttömyyttäkin voi tulla

Heikki Pärnäsen mukaan perusterveydenhuollossa nähtäneen laajemmin ­Espoon kaltainen tilanne, jossa ulkois­tetut terveysasemat kilpailevat omien kanssa. Tämä tarkoittaa lisää työnantajia ja lisää kilpailua lääkärityövoimasta.

– Suurin osa lääkäreistä todennäköisesti jää entisiin työpaikkoihin, mutta uusille lääkäreille valinnan mahdollisuus on reaalisempi.

Pärnänen arvelee, että tulevaisuudessa lääkäreillä saattaa kuitenkin esiintyä myös työttömyyttä. Lääkäriliitto on ollut huolissaan siitä, että lääkäreitä koulutetaan liikaa.

– Suurin ongelma on, että lääkärimäärä kohdentuu väärällä tavalla. Perustason lääkäreitä on paljon, ja vastavalmistunut ei voi korvata erikoislääkäriä, hän sanoo.

– Jo nyt on nähtävissä pulaa erikoislääkäreistä eräillä aloilla ja ylikoulutusta toisilla. Asiaan olisi pitänyt puuttua jo aiemmin. Koulutusresursseja tulisikin nyt siirtää peruskoulutuksesta erikoislääkärikoulutukseen perustellun tarvearvion pohjalta.

Erityisvastuualueet häviävät

Sote-uudistuksessa luovutaan erityisvastuualueista. Tuomas Pöystin mukaan nykyiset erityisvastuualueet ovat osoittautuneet käytännössä heiveröisiksi.

– Koordinaation mekanismit ovat ­olleet heikkoja, ja siksi ne korvattiin valtion voimakkaammalla ohjauksella sote-ratkaisussa.

Valtio osoittaa erillisen rahoituksen itsehallintoalueelle, jossa yliopisto­sairaala on. Esimerkiksi Uudenmaan itsehallintoalue vastaa tulevaisuudessa HYKS:stä.

– Valtakunnallisia osaamiskeskuksia on mahdollista perustaa. Työnjaot niiden kesken suunnitellaan valtion ohjauksella, Pöysti huomauttaa.

Hänen mielestään oleellista on, että viidestä yliopistosairaalasta ja 12:sta ­laajaan päivystystoimintaan keskitty­västä sairaalasta luodaan välitön yhteys yliopistojen ja korkeakoulujen kautta ­tapahtuvaan kehittämiseen.

Yliopistosairaaloiden asema epäselvä

Lääkäriliittoa on huolestuttanut yliopistosairaaloiden asema sote-uudistuksessa jo pitkään. Lääkäriliiton varatoiminnanjohtajan Hannu Halilan mielestä asiasta on puhuttu yllättävän vähän ja epämääräisesti.

– Lääkäriliitto olisi toivonut viittä sote-aluetta myös sen vuoksi, että tutkimuksen ja opetuksen asema olisi ollut paremmin turvattu kuin 15 sote-alueen järjestelmässä, hän mainitsee.

Halilan mukaan yliopistosairaaloiden asema on epäselvä, ja niihin kohdistuu uhkia. Lääketieteellinen tutkimus vaarantuu, koska valtion tutkimusrahat ovat jatkuvasti vähentyneet.

– Viiden yliopistosairaalan erityis­asema sote-järjestelmässä tulee ottaa huomioon eikä pitää niitä yhtenä kokonaisuutena.

Halilan mielestä yliopistosairaaloiden lääkäreille tulee entistä enemmän painetta osallistua opetukseen, koska lääkärikoulutuksen määriä on lisätty paljon, mutta tiedekuntien resursseja ei ole vastaavasti kasvatettu.

– Monilla lääkäreillä on työsuhde sekä yliopistossa että yliopistosairaalassa. Miten kiinnostavia työpaikkoja ne ovat lääkäreille tulevaisuudessa, kun paineita kohdistuu molempiin? Halila pohtii.

Valinnanvapaus on abstrakti asia

Osana sote-sopua päätettiin laajentaa potilaan vapautta valita keneltä sote-palveluita hakee – julkisen, yksityisen vai kolmannen sektorin tuottajalta. Mallit siitä, miten ­valinnanvapaus toteutetaan, ovat vielä auki.

– Selvityshenkilö tai -henkilöt alkavat valmistella malleja marraskuun aikana, sanoo alivaltiosihteeri, sote-uudistuksen projektijohtaja Tuomas Pöysti.

Pöysti arvioi, että käyttöön tulee monenlaisia tapoja laajentaa tuotta­jien määrää. Odotettavissa voi olla esimerkiksi sekä palvelusetelin käytön ­lisäämistä että laajempia ulkoistuksia ja kilpailutuksia.

Pääministeri Juha Sipilä on sanonut Lännen Medialle, että hallitus aikoo estää kansain­välisiä suur­yrityksiä valtaamasta Suomen sosiaali- ja terveydenhuoltoa. 
Miten tämä varmistetaan?

– Huolehtimalla siitä, että tuotanto pysyy monipuolisena. ­Yksittäisellä alueella ei saa olla vain paria tuottajaa, eikä kriteerinä kilpailutuksessa saa olla pelkkä hinta.

Pöysti ei näe, että julkinen terveydenhuolto olisi vaarassa yksityisten ja kolmannen sektorin aseman vahvis­tuessa.

– Vain julkinen puoli voi turvata tietyt, vaativammat palvelut, joten niissä säilyy luonnollisia monopoleja. Tiedämme myös muiden maiden kokemusten perusteella, että yksityinen puoli voi toimia hyvänä kirittäjänä julkisille palveluille. En ole huolissani julkisten palveluiden asemasta, kunhan valinnanvapauden toteutus tehdään kunnolla.

Itsehallintoalueet päättävät, 
keitä tuottajiksi hyväksytään. ­Voivatko he päättää käyttää ­yksinomaan yksityisiä tai julkisia tuottajia?

– Tarkoitus on varmistaa, ettei niin kävisi, jotta laaja valinnanvapaus toteutuisi oikeasti.

Mitä Lääkäriliitto tekee?

• Seuraa valmistelun etenemistä ja ottaa kantaa.

• On mukana alueellisessa valmistelussa ja aktivoi jäseniä vaikuttamaan.

• Neuvottelee virkaehto­sopimus­työryhmissä Lääkärisopimuksen muutoksista.

Miia Soininen, Ulla Toikkanen, Hertta Vierula
Kuva: Sami Perttilä

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030