Lääkärin työnilo voi löytyä hallitusta arjesta

Lääkärilläkin on lupa tuntea ja tunnustaa työniloa. Mutta miksi ilo tuntuu karkaavan yhä kauemmaksi?

Moni lääkäri valittaa, ettei edes vessaan ei ehdi, ”kun on niin kiire”, ja lounaskin hotkaistaan viidessä minuutissa. Kehittämispalavereihin ei ehdi, ”kun on niin kiire”.

– Tällaisessa työyhteisössä pitäisi ehdottomasti pysähtyä yhdessä miettimään, missä mennään vikaan, kun työ on näin pakkotahtista, sanoo sosiaalipsykologian dosentti Jari Hakanen.

Mitä kiireempi töissä on, sitä tärkeämpiä ovat tauot. Eikä lääkärin työssä tauko tarkoita aikaa, jolloin potilastietoja kirjataan tietokantaan potilaiden välissä.

– Työpäivään kannattaa sijoittaa pidempiä ja lyhyempiä elpymistaukoja. Mikrotauko voi olla 30 sekunnin tuijotus ikkunasta ulos tai pieni pysähdys työpöydän ääressä. Lounas- ja kahvitauot ovat sitten asia erikseen, Hakanen painottaa.

Jari Hakanen on Työterveyslaitoksen erikoistutkija, joka on tutkinut hammaslääkärien työoloja ja on mukana myös Lääkäriliiton viime vuodenvaihteessa toteuttamassa uudessa lääkärien työoloja ja terveyttä selvittävässä tutkimushankkeessa.

Sinullakin on vastuu

Kiirettä syyttäen luovutaan myös vapaamuotoisista kokoontumisista, jotka voisivat parantaa työilmapiiriä ja lisätä työn viihtyisyyttä. Hyvä porukkahenki kun usein kantaa vaikeiden aikojen yli.

Hakanen sanoo, että kiireen noidankehää pahentaa se, että kiireen vuoksi tai siihen vedoten jätetään pitämättä tai käymättä ne kokoukset, joissa pohdittaisiin työn kehittämistä ja hallintaa. Hallitsemattomuuden tunne vain pahenee, jos ei pysty edes kertomaan muille näkemyksistään ja esittämään parannusehdotuksia.

Kiireen seuralaisia ovat työn hallitsemattomuudesta koituva stressi, pelko omien voimien riittämättömyydestä ja virheistä, jopa viha työtä ja työympäristöä kohtaan.

– Kielteiset tunteet työtä kohtaan kapeuttavat ihmisen ajattelumaailmaa. Ulospääsyä ja ratkaisuja ei nähdä, jos tunteita hallitsevat ahdistus ja pelko. Tämä on havaittu työssä viihtymistä ja työn imua koskevissa tutkimuksissa. Myönteisyys laajentaa ajatteluamme, näemme mahdollisuuksia ja kykenemme luoviin ratkaisuihin. Esimerkiksi organisaatiouudistukset onnistuivat parhaiten työpaikoilla, joissa muutoksia ei pidetty uhkana, kertoo Hakanen.

Kehtaatko puhua työnilosta?

– Tutkimuksista saadaan esille sellaisia asioita, joita kysytään. Jos kysytään esimerkiksi työn ja perheen yhteensovittamisen ongelmista, saadaan esille ongelmia. Työn ilosta, työn imusta ja voimavaroista puhutaan vähemmän, koska toistaiseksi niitä on tutkittu vähemmän, muistuttaa Jari Hakanen.

Sama havaitsemisen lainalaisuus pätee työelämän käytännöissäkin. Jos myönteisyys ja ratkaisukeskeisyys ovat päällimmäisiä asenteita, työssä eteentulevat ongelmatkin tuntuvat mahdollisilta ratkaista.

– Työpaikalla olevien epäkohtien ratkaiseminen vaatii sitkeyttä, lohduttaa Hakanen heitä, jotka kyllästyvät asioiden vatkaamiseen.

Terveyskeskuslääkäri kaipaa ajanhallintaa

– Joka päivä tunnen iloa työstäni, tunnustaa Nastolan terveyskeskuksessa työskentelevä Sari Federley.

– Olen viime vuosina saanut uutta intoa työhöni uusista haasteista ja kehittämishankkeista, sanoo puolestaan kollega Ari Matila Haukiputaan terveyskeskuksesta.

Raskainta molempien mielestä on kokemus oman työn hallitsemattomuudesta.

– Kun ajanvarauskirjat paukkuvat koko ajan punaisella ja muutenkin tiukkojen vastaanottoaikojen väleihin sijoitetaan ylimääräisiä potilaita, niin aikaa myöten se kaatuu päälle. Jos ei ehdi pitää kuin viiden minuutin lounastaukoja, joka on samalla ainoa aika lukea labratuloksia, kiire alkaa hallita koko työtä, kuvailevat Matila ja Federley.

– Kohtaan työssäni esimerkiksi siivoojia, joita on kehotettu kustannussyistä ”laskemaan siivouksen tasoa”. Ennenpitkää he uupuvat ja alkavat voida huonosti, koska ovat pakotettuja tekemään työnsä huonommin kuin mitä tahtoisivat ja osaisivat ja saavat siitä negatiivista palautetta.

– Lääkärillä on ihan sama tunne, jos hän kokee, ettei ehdi hoitaa potilaita niin hyvin kuin haluaisi ja osaisi. Vastuukysymykset tuovat tietenkin oman lisänsä henkiseen kuormittumiseen, miettii Sari Federley.

– Terveyskeskuksen henkilökuntaa ja töiden organisointia pitäisi katsoa kokonaisuutena ja miettiä mitä seuraa mistäkin. Vastaanoton avustava henkilökunta voisi hoitaa merkittävän osan päivystyspotilaista Nyt lähes kaikki tulevat automaattisesti lääkärille, Ari Matila sanoo.

Ulla Järvi