Glukoositasapainon tiukentaminen ei pienentänyt diabeetikon sydänriskiä
Kaksi suurtutkimusta tyypin 2 diabeetikoiden glykemiakontrollista osoittaa standardihoidon tavoitteen riittäväksi suuren riskin potilaille.
Glukoositasapainon intensiivinen kontrollointi ei vähentänyt suuririskisten tyypin 2 diabeetikoiden sydäntautiriskiä kahdessa laajassa, yli 10 000 potilaan tutkimuksessa. Standardihoidon merkitystä tämä ei kuitenkaan vähennä.New England Journal of Medicinessa julkaistavissa ACCORD- ja ADVANCE-tutkimuksissa glykosyloituneen hemoglobiinin tavoitetaso intensiivihoidon ryhmässä oli alle 6–6,5 % ja standardihoitoryhmässä 7 %:n luokkaa. HbA1c-lähtötason mediaanit olivat 8,1 % ja 7,2 %. Intensiivihoito perustui tehostettuun lääkehoitoon, johon toisessa tutkimuksessa kuului rosiglitatsoni ja toisessa gliklatsidi erilaisissa yhdistelmissä. Seuranta-ajat olivat 3,5 ja 5 vuotta.
Intensiivihoito ei vähentänyt kardiovaskulaaritapahtumien riskiä suuren riskin potilailla standardihoitoon verrattuna. ACCORD-tutkimus jopa keskeytettiin helmikuussa, kaksi vuotta ennen suunniteltua loppua, koska intensiivihoitoryhmässä kuolleisuus oli 22 % suurempi kuin standardihoitoryhmässä.
– Yksityiskohtaisissakaan analyyseissä ei ole selvinnyt mitään täsmällistä syytä intensiivihoitoryhmän lisääntyneeseen kuolemariskiin. Mikään tietty lääke tai lääkeyhdistelmä ei näytä olevan sen taustalla, sanoo Hertzel C. Gerstein ACCORD-tutkijaryhmästä.
ACCORD-tutkijat huomauttavat, että vähäisen riskin potilailla tai vasta lyhyen aikaa sairastaneilla tilanne voi olla toinen. ADVANCE-tutkimuksessa potilaat, joilla ei ollut aiempia sydäntapahtumia tai joiden HbA1c-lähtötaso oli alle 8 %, hyötyivät intensiivihoidosta verrattuna suurempiriskisiin potilaisiin.
Marianne Jansson
