Syöpäjärjestöt: Kännykän terveysvaaroja liioiteltu
Suomen Syöpärekisterissä ei näy merkkejä aivokasvainten lisääntymisestä kännyköiden aikakaudella.
Helsingin Sanomissa uutisoitiin tällä viikolla eräiden syöpätutkijoiden näkemys, jonka mukaan kännyköiden aiheuttama syöpäriski on niin suuri, ettei siitä voi enää vaieta. Suomen Syöpäjärjestöt toppuuttelee kohua.– Maailmalta kantautuvat tulokset kännykän syöpävaaroista ovat ristiriitaisia. Ne syöpätutkijat, jotka ovat mukana laajoissa kansainvälisissä arvioissa, eivät ole varoittaneet kännyköiden syöpäriskeistä, toteaa pääsihteeri Harri Vertio.
Suomen Syöpäinstituutin Säätiön tutkimusprofessori Anssi Auvinen on tehnyt useita tutkimuksia sähkömagneettisesta säteilystä ja kännyköistä. Varoituksille on vaikea löytää tieteellistä pohjaa laajoista väestötason tutkimuksista, hän sanoo.
– Maailman terveysjärjestön WHO:n tietokannoissa on noin 200 tutkimusta syövästä ja sähkömagneettisista kentistä. Aivokasvainten ja sähkömagneettisten kenttien välisestä yhteydestä tietoa on vähemmän, sillä näitä tutkimuksia on tehty kansainvälisesti parisenkymmentä. Lasten osalta ei ole olemassa ainoatakaan tutkimusta kännyköiden, aivokasvainten ja sähkömagneettisten kenttien välisestä yhteydestä, sanoo Auvinen.
– Tutkijoiden vetoomuksen ajattelumalli on se, että jos lapset ovat herkempiä säteilylle, niin koska kännykkä on säteilyn lähde, on olemassa mahdollisuus säteilyn terveyshaitoista, ja siksi säteilyä kannattaa välttää.
Suomen Syöpärekisteristä ei ole saatu näyttöä matkapuhelinten vaaroista. Syöpärekisterin ylilääkärin professori Risto Sankilan mukaan 0–19-vuotiaiden ja 20–34-vuotiaiden ikäluokissa aivokasvainten tapausmäärät ovat pysyneet vakaina matkapuhelinaikakaudella eli noin vuodesta 1990 eteenpäin.
– Huoli lasten matkapuhelimeen liittyvistä säteilyaltistuksesta on ymmärrettävä. Matkapuhelimesta lähtevän säteilyn energia on niin vähäinen, ettei se riitä aiheuttamaan syöpäkasvaimen muodostumiseen tarvittavia muutoksia, Sankila sanoo.
Ionisoimattoman säteilyn terveysvaaroista tiedetään vähän, ja pienten annosten säteilyvaaran arviointi on hankalaa, koska syöpävaaran ollessa pieni tarvitaan laajoja tutkimuksia.
