Dopingtesti ei löydä kaikkia testosteronin käyttäjiä
Ruotsalaistutkimuksessa testosteronia saaneista henkilöistä merkittävä osa selviytyi dopingtestistä puhtaasti perinnöllisen entsyyminpuutoksen ansiosta.
Perinnöllinen entsyyminpuutos elimistössä voi saada testosteronia käyttävän urheilijan välttymään positiiviselta tulokselta dopingtestissä. Jopa 40 % henkilöistä, joilta puuttuu UGT2B17-entsyymi, selviytyi ruotsalaisen tutkimuksen mukaan puhtaasti testistä, vaikka heille annettiin koeolosuhteissa 500 mg testosteronia lihakseen, ja aineen erittymistä virtsaan seurattiin 15 päivän ajan.Perinteisesti testosteronin käyttö todetaan dopingtestissä mittaamalla virtsasta testosteronin ja epitestosteronin glukuronidikonjugaattien suhde (T/E). Suhteen noustessa yli 4 saattaa kyseessä olla testosteronin dopingkäyttäjä.
T/E-suhteeseen vaikuttaa olennaisesti testosteronin glukuronisaatioaste. Testosteronin glukuronisoitumiseen vaikuttaa erityisesti UGT2B17-entsyymi, jonka määrä vaihtelee geneettisesti. Niillä henkilöillä, jotka ovat perineet kaksi UGT2B17 + alleelia (+/+), on testosteronin glukuronidierityksen maksimimäärä 20-kertainen verrattuna –/– genotyyppiin.
Huippu-urheilijoille geenitestit?
Tutkijat suosittelevat, että mieshormonien geneettisen vaihtelutaipumuksen huomioon ottaminen parantaisi dopingtestin herkkyyttä ja tarkkuutta. Pitkälle vietynä tämä merkitsisi, että huippu-urheilijoille pitäisi tehdä geenitestit, joiden perusteella määritellään uudet raja-arvot sen mukaan, millainen kunkin perinnöllinen taipumus on.
– Elimistön ulkopuolista testosteronia voidaan testata myös IRMS-menetelmällä, jossa verrataan virtsaan erittyneiden aineenvaihduntatuotteiden hiili-isotooppeja elimistön eräiden muiden steroidien vastaaviin isotooppisuhteisiin. Tämä testi näyttää luotettavasti kemiallisesti syntetisoidun testosteronin määrän, sanoo Suomen Antidopingtoimikunnan lääketieteellinen johtaja, dosentti Timo Seppälä.
IRMS-testi paljastaa testosteronin pitkäaikaisen käytön myös niillä, joiden testosteroniglukuronisaatio on geneettisesti vähentynyt. Käytännön ongelmana on, ettei kallista IRMS-testiä tehdä yleensä kuin niistä näytteistä, joissa T/E-suhde on suurentunut. IRMS-testilläkin on ongelmansa. Se on melko epäherkkä eikä sillä useinkaan saada selville tilapäistä käyttöä ”pienehköin” annoksin, joita urheilussa käytetään joskus ylikunnon poistoon.
– Urheilijat eivät yleensä tiedä perinnöllistä taipumustaan tämän entsyymin suhteen. Tietenkin on mahdollista, että on maita tai valmennusryhmiä, jotka tekevät geenitestin, sanoo Seppälä.
Pekingissä aiempaa enemmän testejä
Pekingin olympialaisissa on käytössä kaikki edistyneimmät dopingtestit, mukaan lukien kasvuhormonitesti. Valtavaa kärysumaa on kuitenkin turha odottaa, sillä jo pitkään on tiedetty Pekingissä tehtävän enemmän testejä kuin aiemmissa olympialaisissa.
– Jokunen dopingtapaus on kuitenkin odotettavissa 4 500 testistä, sillä joukossa on aina myös riskillä dopingaineita käyttäviä urheilijoita, ennustaa Seppälä.
Maira Palosuo
Lähteet:
Jakobsson Schulze J ym. Doping test results dependent on genotype of uridine diphospho-glucuronosyl transferase 2B17, the major enzyme for testosterone glucuronidation. J Clin Endocrinol Metabol 2008;93:2500–6. Hedlund F. Genetiskt kryphål i dopingtest hittat av svenska forskare. Läkartidningen 2008;105:2078–9.
