Ravinnolla ja geeneillä yhteisvaikutuksia luustoon
Perinnöllinen laktoosi-intoleranssi altistaa miehiä luukadolle selvemmin kuin naisia.
Perimä selittää suuren osan kalsiumin aineenvaihdunnassa ja luun vahvuudessa esiintyvästä vaihtelusta ja monet ravintotekijät vaikuttavat luuston hyvinvointiin. Ravinnon ja perimän yhteisvaikutuksia selvittävä nutrigenetiikka on uusi ja merkittävä tutkimusalue osteoporoosin etiologiassa. Nutrigenetiikan saavutusten myötä tulevaisuudessa voidaan mahdollisesti ehkäistä sairauksien puhkeaminen yksilöllisillä ravitsemussuosituksilla, mutta toistaiseksi tutkimustulokset ovat melko ristiriitaisia.ETM Marika Laaksonen tutki väitöskirjatyössään kalsiumin saantia ja aineenvaihduntaa säätelevissä perintötekijöissä esiintyvän normaalivaihtelun ja elämäntapojen yhteyksiä ja yhteisvaikutuksia luuston terveyteen eri-ikäisillä suomalaisilla. Tutkittavilta mitattiin kalsiumin ja luun aineenvaihduntaa kuvaavia merkkiaineita veri- ja virtsanäytteistä sekä luun vahvuutta luuston eri osista. Luuston hyvinvointiin vaikuttavat elämäntavat kartoitettiin kyselylomakkeilla ja tutkimuskäyntien yhteydessä.
Perinnöllinen laktoosi-intoleranssi oli yhteydessä vähäisempään maidon käyttöön lapsuudesta alkaen ja tämä altisti erityisesti naiset riittämättömälle kalsiumin saannille. Vähälaktoosisten maitojen ja maitovalmisteiden käyttö suojasi laktoosi-intolerantikkoja suosituksia niukemmalta kalsiumin saannilta. Nuorella aikuisiällä luumassan menetys oli miehillä yleisempää kuin naisilla, ja perinnöllisesti laktoosi-intolerantit miehet saattavat olla alttiimpia luukadolle. Kalsiumin saanti selittää suomalaisväestössä luumassan muutoksia kuitenkin paremmin kuin laktaasigenotyyppi, jonka yhteys luun vahvuuteen on osoitettu muissa väestöissä.
D-vitamiinireseptorin geenipolymorfioilla havaittiin yhteyksiä kasvuikäisten luumassaan, mutta iän myötä polymorfian ja luun vahvuuden välinen yhteys heikkeni. Nuorista aikuisista koostuvassa tutkimusaineistossa kalsiumia sitovan reseptorin geenipolymorfia oli yhteydessä verenkierron kalsiumpitoisuuteen, ja lisäkilpirauhashormonin geenipolymorfian havaittiin selittävän luun vahvuudessa esiintyvää vaihtelua. Lisäksi D-vitamiinireseptorin geenipolymorfia sääteli suolan saannin vaikutuksia kalsiumin eritykseen. D-vitamiinireseptorin ja lisäkilpirauhashormonin geenipolymorfioilla havaittiin uutena havaintona yhteisvaikutus kalsiumin aineenvaihduntaan.
Ravinnon ja geenien yhteisvaikutuksia luuston terveyteen tulisi selvittää laajemmilla eri-ikäistä suomalaisväestöä edustavilla otoksilla. Jatkotutkimuksissa luun vahvuutta tulisi mitata monipuolisemmin ja lisäksi pyrkiä selvittämään tarkemmin mekanismeja, joilla perimä säätelee kalsiumin aineenvaihduntaa ja luun vahvuutta.
ETM Marika Laaksosen ravitsemustieteen alan väitöskirja Associations of gene polymorphisms and nutrition with calcium homeostasis and bone mineral density: Studies on skeletal nutrigenetics tarkastetaan 18.10.2008 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa.
