Tupakoimatta elää pitempään ja paremmin
Tupakointi keski-iässä korreloi elämänlaatuun vanhemmalla iällä Helsingin Johtajatutkimuksessa.
Keski-iässä tupakoimatta eläneet miehet saavat laadukkaampia vanhuuden päiviä kuin runsaasti tupakoineet ikätoverinsa. Helsingin yliopiston, Oulun yliopiston ja Kansanterveyslaitoksen toteuttamasta Helsingin Johtajatutkimuksesta selviää, että miehet, jotka eivät koskaan elämässään olleet tupakoineet, elivät keskimäärin kymmenen vuotta pidempään kuin keski-iässä runsaasti tupakoineet, ja nämä saavutetut lisävuodet olivat laadullisesti parempaa elämää.Archives of Internal Medicine -lehdessä julkaistuun tutkimukseen osallistui 1 657 vuosina 1919–34 syntynyttä johtotehtävissä toiminutta miestä, joiden tupakointia ja sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöitä kartoitettiin 1970-luvulla miesten ollessa keski-ikäisiä. Seurannan alussa miehet olivat terveitä. 26 vuoden seurannan jälkeen vuonna 2000 kartoitettiin osallistujien kuolleisuus väestörekisteristä ja kaikille elossa oleville miehille lähetettiin kirjekysely, johon sisältyi terveyteen liittyvän elämänlaadun mittari RAND-36. Tämän kysymyssarjan avulla kartoitettiin osallistujien fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista elämänlaatua. Analyysissä otettiin huomioon iän ja muiden riskitekijöiden vaikutus.
Vaikka 2/3 tupakoitsijoista oli lopettanut tupakoinnin seurannan kuluessa, ne miehet, jotka eivät olleet koskaan elämässään tupakoineet, elivät keskimäärin 10 vuotta pidempään kuin runsaasti keski-iässä polttaneet. Sen lisäksi nämä vanhuusvuodet olivat laadullisesti parempia.
Tupakoimattomille luvassa laatupäiviä
Tupakoimattomat saivat ikääntyessään parhaimmat pisteet kaikilla elämänlaatua kuvaavilla osa-alueilla. Elämänlaadun huonontuminen oli suorassa yhteydessä tupakointimäärään: mitä useamman tupakan miehet olivat päivittäin keski-ikäisinä polttaneet, sitä heikommat pisteet he saivat elämänlaatua mittaavassa kyselyssä seurannan lopussa.
Erityisen suuri ero tupakoimattomiin nähtiin fyysistä toimintakykyä, kuten kävelymatkan pituutta, rappujen nousua tai päivittäisiä kotiaskareita kuvaavien toimintojen suorittamisessa. Myös yleistä koettua terveydentilaa, kivuttomuutta sekä tarmokkuutta kartoittavissa osamittareissa erot olivat merkitsevät tupakoimattomien hyväksi. Fyysisen toimintakyvyn ero vastasi noin 10 vuoden ikäeroa vastaavanikäisessä suomalaisessa miesväestössä. Psyykkisen ja sosiaalisen elämänlaadun osalta erot eivät sen sijaan olleet suuret. Kuitenkin tarkasteltaessa niitä miehiä, jotka edelleen tupakoivat vuonna 2000, ja jotka siis olivat tupakoineet parhaimmillaan jopa 60 vuotta, olivat erot myös psyykkisen elämälaadun osalta merkitsevät.
Tupakoinnin vaikutukset eivät siis kohdistu yksinomaan kuolleisuuteen ja sairauksiin, vaan se vaikuttaa haitallisesti tupakoitsijan jokapäiväiseen elämään. Tupakoinnin lopettaminen keski-iän jälkeen ei näyttänyt enää palauttavan näitä muutoksia tupakoimattomien tasolle, mikä korostaa tupakoinnin ehkäisyn tärkeyttä.
