Kateus koettelee kollegiaalisuutta

Kokemus epäoikeudenmukaisuudesta vuokra- ja virkalääkäreiden välillä koettelee lääkäreiden kollegiaalisuutta. Työyhteisö säilyy yhtenä rintamana, jos potilaita hoidetaan yhteisvastuullisesti. Varmin tapa saada lääkärit kahteen eri leiriin on paapoa yhtä osapuolta ja kiristää toisen tahtia.

http://www.laakarilehti.fi/pics/valkotakki.jpg

Iin terveyskeskuksessa vuokralääkärinä työskentelevällä Paula Salolla on kokemusta myös kunnallisessa työsuhteessa työskentelemisessä Oulussa ja OYS:ssa. Oulun kaupunki hankki keikkalääkäreitä helpottamaan kaupunkiin iskenyttä lääkäripulaa. Salon mukaan heille luvattiin ennalta Oulun virkalääkäreitä kevyempi työtahti.

– Virkalääkäreiden työpainetta ei jaettu tasaisesti keikkalääkäreille, koska kaupungilla oli pelko, että keikkalääkärit eivät enää haluaisi niin suurella rintamalla Oulun toimipisteisiin, Salo arvioi.

Erilaiset toimenkuvat olivat omiaan jakamaan lääkärit kahteen eri leiriin.

– Kollegiaalisuutta ei murenna se, minkälaiset työsopimukset lääkäreillä on, vaan se miten väsyneitä he ovat. Jos resurssit ovat pienet, lääkäri ajattelee lopulta vain itseään. Jos kollegiaalisuus rapisee, työolot ovat syynä, Salo sanoo.

Salo viihtyy hyvin vuokralääkärinä Iin terveyskeskuksessa virkalääkäreiden joukossa.

– Teemme töitä samassa rintamassa, eikä vuokralääkäriys näy työnkuvassa.

Hän pohtii keikkalääkäreihin suuntautuvien ennakkoluulojen hälventyneen, mutta ei poistuneen kokonaan. Myös Iin terveyspalvelujohtaja H. Tapio Hanhela sanoo, että keikkalääkäreihin liittyy edelleen käypäläisen leima.

– Hyvä kollegiaalisuus löytyy arjessa venymisestä. Sellaisiakin keikkalääkäreitä on, jotka tekevät heti alkuun selväksi, kuinka monta potilasta ottavat vastaan päivässä. Tavoite on, että terveyskeskus tyhjenee neljältä ja kaikki pääsevät kotiin, mutta ei se aina onnistu, sanoo Hanhela.

Iin kunta maksaa vuokralääkäreiden palkan myös niiltä tunneilta, kun he osallistuvat lääke-esittelyihin ja lääkäripalavereihin. Toinen vaihtoehto olisi, että vuokralääkärit ottaisivat potilaita vastaan virkalääkäreiden poissa ollessa. Seniorivetoinen koulutus kuitenkin räätälöidään ainoastaan kunnalliseen työsuhteeseen tuleville.

Paula Salolle mahdollisuus osallistua työaikana lääkäripalavereihin on vuokralääkäriuralla uusi, Iissä saavutettu etu. Virkalääkäreiden varoventtiilinä oleminen on tutumpaa.

Työsuhdeauto starttaa neljältä?

Eri puolilta Suomea kuuluu jyrkkiäkin esimerkkejä virka- ja vuokralääkärien tulehtuneista suhteista.

Virkasuhteiset lääkärit voivat sysätä työnsä nuorelle vuokralääkärikollegalle sillä perusteella, että hän saa parempaa palkkaa. Kateellinen seniori on myös huono opas terveyskeskustyön saloihin.

Vuokralääkäreitä syytetään puolestaan siitä, etteivät he panosta laadukkaaseen työhön lyhyen visiitin aikana. Virkalääkärien on myös vaikea kuvitella olevansa samassa veneessä keikkalaiskollegan kanssa, joka poistuu työsuhdeautolleen potilaiden kansoittaman odotusaulan poikki tasan neljältä.

Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymän ensiapu- ja päivystystoiminnan johtaja Risto Heikkala sanoo, että hän tunnistaa molempia osapuolia koskevat esimerkit.

– Kollegiaalisuus ei ole murenemassa, mutta riski siihen on olemassa. Kaikkien osapuolten tulisi muistaa, mitä he ovat terveyskeskuksessa tekemässä ja keitä varten he siellä ovat. Kaikki lääkärit ovat samassa veneessä, Heikkala sanoo.

Heikkala ei halua tehdä kahtiajakoa ei työsuhteiden välille, eikä sysätä vastuuta työyhteisöjen tervehdyttämiseksi yksin kenenkään vastuulle.

– Johto ei ole varmasti osannut kiinnittää tähän tarpeeksi huomiota ajoissa. Johdon pitää sanoa miten hommat hoidetaan. Lääkäreiden tulee kantaa vastuunsa ja auttaa ja avustaa kollegoita työsuhteesta riippumatta.

Kollegiaalisuusohje kehottaa kuuntelemaan

Lääkäriliiton kollegiaalisuusohjetta ei tarvitse lukea ensimmäistä kappaletta pidemmälle, kun moneen lääkärityöyhteisön eripuraan on jo löytynyt ratkaisu.

– Kollegiaalisuus lähtee keskustelusta. Jos kollegoiden välille muodostuu eripuraa, heidän kannattaa keskustella avoimesti, Lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve sanoo.

Pälveen mukaan keskusteleva ilmapiiri ei kuitenkaan synny itsestään. Sitä voidaan edistää vuokra- ja virkalääkäreiden yhteisillä kahvitunneilla ja yksinkertaisesti keskustelun aloittamisella. Kahdenkeskisillä keskusteluilla voi korjata ilmapiiriä. Työyhteisön käymä dialogi voi ennaltaehkäistä ongelmien syntymistä.

– Keskustelutapa ei muodostu itsestään. Jos dialogia, jossa osapuolet kuuntelevat kollegiaalisesti toistensa näkökulmia ei synny, työyhteisössä on sisäänrakennettuna eripurainen ilmapiiri aina, kun joku tulee tai lähtee työpaikasta. Tämä koskee myös virkalääkäreiden työpaikkojen vaihdoksia, Pälve huomauttaa.

Pälve jakaa vastuuta hyvän työilmapiirin ylläpitämisestä toimipisteiden johdolle: Hän tukee virka- ja vuokralääkäreiden yhteisiä koulutustilaisuuksia, kunhan kunta ja lääkäreitä välittävä yritys ovat sopineet kustannuksista.

– Koulutus tekee työyhteisöstä yhtenäisen. Vaikka lääkäreillä voi olla eri työnantaja, heillä on yhteinen työpaikka ja yhteinen tehtävä siellä, Pälve toteaa.

Lue lisää perjantaina 14.11.2008 ilmestyvästä Lääkärilehdestä.

Juha-Pekka Honkanen

Kuva: DPA / Lehtikuva