Ajan­kohtai­sta

Ikä vaimentaa väkivaltageeniä

Taipumus impulsiiviseen väkivaltaan piilee joskus geeneissä, jolloin alkoholi toimii teon laukaisijana.

Uusi suomalaistutkimus osoittaa, että tietyn AOA-geenimuodon kantajilla on alkoholin vaikutuksen alaisena ollessaan vahva taipumus impulsiiviseen väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Iän myötä väkivaltaisen käyttäytymisen riski pienenee.

Monoamiinioksidaasi A (MAOA) -geeni tuottaa entsyymiä, joka hajottaa muun muassa serotoniinia, noradrenaliinia ja dopamiinia. MAOA-geeni on polymorfinen eli siitä on olemassa useita toisistaan poikkeavia geenimuotoja; joissakin muodoissa geenin toiminta on yliaktiivista ja joissakin taas vaimentunutta. Aikaisemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että sekä yliaktiivisella että vaimentuneella MAOA-geenillä on yhteys aggressiivisuuteen ja väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Uudessa suomalaistutkimuksessa on nyt osoitettu, että MAOA-geenin korkea-aktiivinen muoto alkoholin käyttöön yhdistettynä ennustaa impulsiivista väkivaltaa. Iän myötä väkivaltaisuus kuitenkin vähenee huomattavasti. Alcoholism: Clinical & Experimental Research -tiedelehden verkkosivulla maanantaina julkaistu tutkimus on tehty Helsingin yliopiston oikeuspsykiatrian professori Matti Virkkusen johdolla.

Rikostilastot osoittavat, että suurimman osan impulsiivisista väkivaltarikoksista tekevät nuoret ja keski-ikäiset.

- Yleensä tällaisiin rikoksiin toistuvasti syyllistyneet tavallaan kasvavat vaikeuksistaan ulos iän karttuessa, sanoo vastaavana tutkijana projektissa ollut LL Roope Tikkanen HYKS:n psykiatrian klinikasta.

Tätä ilmiötä ja sen syitä ei kuitenkaan ole tätä ennen juurikaan tutkittu.

Nyt julkaistussa tutkimuksessa MAOA-geeniä, alkoholin käyttöä ja ikääntymistä tarkasteltiin impulsiivisen väkivaltaisen käyttäytymisen uusimisen ennustetekijöinä. Tutkimukseen osallistui 174 suomalaista miespuolista alkoholistia. Osallistujille tehtiin psykiatrinen arviointi, ja heidän alkoholinkäyttönsä mitattiin ja väkivaltainen käytöksensä arvioitiin. Lisäksi heille tehtiin geenitesti sen selvittämiseksi, olivatko he korkea-aktiivisen tai matala-aktiivisen MAOA-geenimuodon kantajia.

Sekä alkoholin käytön lisääntyminen että ikääntyminen toimivat väkivallan ennustetekijöinä; edellinen merkitsi lisääntyvää väkivaltariskiä, jälkimmäinen väkivaltariskin vähenemistä.

- Nämä kuitenkin toimivat ennustetekijöinä vain korkea-aktiivisen MAOA-geenimuodon kantajilla, eivät muilla, Tikkanen sanoo. Toisaalta matala-aktiivisen MAOA-geenimuodon kantajilla saattaa olla toisia väkivaltaisen käyttäytymisen riskitekijöitä, joita ei tässä tutkimuksessa tutkittu.

- Aikaisemmissa tutkimuksissa on esimerkiksi viitettä siitä, että lapsuuden kaltoinkohtelu olisi erityisen vahingollista matala-aktiivisen MAOA-geenimuodon kantajilla", Tikkanen lisää.

Useimmat ihmiset kokevat alkoholin vaikutuksen rentouttavana ja sosiaalisuutta lisäävänä, mutta joillakin alkoholin vaikutus laukaisee hyökkäävän ja aggressiivisen käyttäytymisen.

- Alkoholille altistuminen vaikuttaa ihmisiin hyvin yksilöllisesti, mikä viittaa siihen, että geeneillä on tässä aika vahva osuus, Tikkanen sanoo. Hän muistuttaa, että Suomessa puhuttiin ennen niin sanotusta patologisesta humalatilasta, jolla tarkoitettiin alkoholin vaikutuksesta tapahtuvaa dramaattista muutosta sulkeutuneisuudesta aggressiivisuuteen ja hallitsemattomaan käyttäytymiseen.

Impulsiiviseen väkivaltaan toistuvasti syyllistyneiden käytös tasaantuu ikävuosien karttuessa.

- Tuloksemme viittaavat siihen, että pelkästään ikää tarkastellen uuden väkivaltarikoksen riskisuhde korkea-aktiivisen MAOA-geenin kantajilla laskee 150 prosenttia kahtakymmentä ikävuotta kohti. Tämä saattaa johtua siitä, että vanhenemisen myötä aivojen matala serotoniinitaso vähitellen korjaantuu, Tikkanen sanoo.

Hän arveleekin, että korkea-aktiivisen MAOA-geenin kantajat voisivat kenties hyötyä serotoniinitasoa nostavasta lääkehoidosta - joskin tärkeintä olisi saada heidät ohjatuksi maltilliseen alkoholinkäyttöön.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030