Mitä viitehinta muuttaa?

Lääkärin työn kannalta suuria muutoksia ei ole odotettavissa.

Lääkäri voi edelleen hoidollisin tai lääketieteellisin perustein kieltää lääkevalmisteen vaihdon vastaavaan, edullisempaan valmisteeseen. Lääkevaihdon tultua voimaan vuonna 2004 vaihtokieltoa on käytetty erityisesti pitkäaikaissairaiden hoidossa, sillä tutun lääkkeen on katsottu parantavan potilaan sitoutumista hoitoon.

Lääkintöneuvos Terhi Hermanson sosiaali- ja terveysministeriöstä: millainen merkintä lääkevaihdon kieltoon vaaditaan?

– Käytäntö pysyy samana. Lääkevalmisteen vaihtoa koskeva kielto merkitään lääkemääräykseen lääkevalmisteelle ja sitä koskeville ohjeille varattuun tilaan. Vaihto kielletään merkinnällä ”ei lääkevaihtoa”. Kiellon syytä ei merkitä lääkemääräykseen. Myös potilaalle kiellosta on luonnollisesti kerrottava, ja syy perusteltava.

Tilastoidaanko lääkevaihdon kieltoja tai niiden perusteita?

– Kieltojen määrää tilastoidaan kuten ennenkin, mutta perusteluja ei. Niihin päästään käsiksi ainoastaan tutkimalla potilasasiakirjoja, ja siihen ei ole resursseja.

Tuntuuko vaikutus potilaan ­kukkarossa, jos lääkäri kieltää lääkevaihdon?

– Lääkärin kieltäessä vaihdon potilas saa korvauksen lääkärin hänelle määräämän lääkevalmisteen hinnan mukaan. Potilaan maksuja miettiessään lääkärin on kuitenkin syytä varmistaa, että hänen määräämänsä valmiste on lääkevaihdon piirissä.

Jos lääkäri määrää valmisteen, esimerkiksi jonkin uuden lääkkeen lääkevaihdon ulkopuolelta, sen hinta voi olla kymmenkertainen vastaavaan, hintaputkessa olevaan valmisteeseen verrattuna. Tämä tulee potilaalle kohtuuttoman kalliiksi, vaikka hän sv-korvauksen lääkkeestä saakin.

Mia Flygar