Onko lääkärien houkuttelu Venäjältä eettistä?
Kahdeksan Pohjois-Karjalan kuntaa kääntyi valkotakkivajeessa itänaapurin puoleen. Viedäänkö Luoteis-Venäjältä nyt viimeisetkin osaajat, Lääkäriliiton kansainvälinen asiantuntija Jukka Siukosaari?
http://www.laakarilehti.fi/pics/jukkasiukosaari.jpg
Projekti sai alkunsa kunnanjohtajien huolesta. Kolmasosa maakunnan perusterveydenhuollon lääkärinviroista oli täyttämättä, eikä hakijoita varsinaisesti tungeksinut ovella. Itärajan takaa sen sijaan tuli säännöllisesti tunnustelevia yhteydenottoja. Venäläislääkärien silmissä ura suomalaisessa terveyskeskuksessa oli houkutteleva vaihtoehto.
Projektipäällikkö Satu Karhapää-Puhakka Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksesta sanoo, että kuntien mukaan tulo oli venäläislääkäreille onnenpotku.
– Inkerinsuomalaiset olivat jo paluumuuttojonossa Suomeen. Työministeriön teettämässä kyselyssä kaikki olivat lisäksi kertoneet haluavansa työskennellä lääkärinä Suomessa. Meidän projektimme ansiosta heidän maahan pääsynsä nopeutui, ja nyt he ovat Suomessa työntekijän oleskeluluvalla.
Karhapää-Puhakan mukaan voittajia ovat myös kunnat. Venäläiset ovat sitoutuneet jäämään kuntiin terveyskeskuslääkäreiksi vuoden 2010 jälkeenkin. Itävahvistuksen saavat Ilomantsi, Kesälahti, Kitee, Kontiolahti, Lieksa, Nurmes, Rääkkylä ja Valtimo.
”Epätervettä kilpailua”
Petroskoin, Pietarin ja Murmanskin alueelta Suomeen rekrytoidut lääkärit pätevöityvät kahden vuoden koulutuksessa. Tänä aikana hiotaan sekä kieli- että ammattitaitoa. Jos kaikki menee suunnitellusti, tulokkaat saavat vuoden 2010 päätteeksi Valviralta oikeudet toimia laillistettuna lääkärinä. Sitä ennen he työskentelevät terveyskeskuksissa amanuensseina, ja saavat amanuenssin palkkaa.
Tässä kohtaa Lääkäriliiton kansainvälinen asiantuntija Jukka Siukosaari kohottaa kulmiaan.
– Työperäinen maahanmuutto sinänsä ei ole uusi ilmiö. Tämä lienee kuitenkin ensimmäinen kerta, kun suomalaisen järjestelmän toimesta rekrytoidaan ulkomailta. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että Luoteis-Venäjä on Suomeen verrattuna alhaisen bruttokansantuotteen, inhimillisen kehityksen ja palkkatason aluetta. Kyse ei ole terveestä kilpailusta. Tilanne olisi aivan toinen, jos rekrytoitaisiin esimerkiksi hyvän palkkatason Norjasta.
Epätasa-arvoa syntyy Siukosaaren mukaan muuallekin.
– Tässä luodaan eriarvoista terveydenhuoltojärjestelmää. Suomalainen lääkäri ei innostu lähtemään Pohjois-Karjalaan, joten työvoimaa rekrytoidaan Venäjältä.
Tulokkaat ovat varmasti ammattitaitoisia lääkäreitä, mutta kestää pitkään, ennen kuin he tuntevat paikalliset tavat, kulttuurin ja kansansairaudet. Potilaat ovat näin ollen heikommassa asemassa muihin suomalaisiin verrattuna. Voidaan myös miettiä, miten totuttua rajoittavampiin työehtoihin tyytyvien lääkärien tulo työmarkkinoille vaikuttaa suomalaisten lääkärien asemaan, Siukosaari huomauttaa.
– Pohjois-Karjalalle tämä ei ole pysyvä, eikä edes kovin nopea helpotus. Samaan aikaan näiden lääkärien työpanokselle olisi varmasti käyttöä heidän kotikulmillaan, Siukosaari pohtii.
Luoteis-Venäjällä riittää haasteita. Tilastokeskuksen mukaan huumeiden käyttö yleistyy alueella nopeasti. Myös sukupuolitaudit, ja varsinkin hiv-tartunnat lisääntyvät prostituution myötä huolestuttavaa vauhtia.
Karhapää-Puhakka toppuuttelee huolta lääkärituonnin epäeettisyydestä.
– Petroskoin yliopiston lääketieteelliseen tiedekuntaan otetaan vuosittain noin 500 opiskelijaa, kun koko Suomen vastaava luku on noin 600. Petroskoissa opiskelevista suuri osa on muuttanut sinne muualta Venäjältä tai ulkomailta. Valmistuttuaan he palaavat suurella todennäköisyydellä joka tapauksessa kotikonnuilleen. Meidän rekrytoimamme seitsemän lääkäriä on pieni pisara tässä määrässä.
Toisin kuin Siukosaari arvelee, Pohjois-Karjalan hanke ei jääne yhden kerran kokeiluksi. Karhapää-Puhakan mukaan kokemukset ovat olleet niin hyviä, että Venäjältä saatetaan rekrytoida lääkäreitä jatkossakin. Koettua hyödynnetään tulevaisuudessa myös muiden ammattiryhmien työperäisessä maahanmuutossa. Tällöin tulijat voivat olla myös muista maista kuin Venäjältä.
Joensuun yliopiston täydennyskoulutuskeskus järjestää venäläislääkäreille kliiniset luennot yhteistyössä Kuopion yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kanssa. Samalla kerätään kokemuksia ensi vuotta varten, jolloin Joensuun ja Kuopion yliopistot sulautuvat Itä-Suomen yliopistoksi.
Mia Flygar
