Miten hermokantasolu tietää olevansa hermokantasolu?
FM Laura Kerosuo-Pahlbergin väitöstyössä selvitettiin myös jo sikiöaikana kuolemaan johtavan LCCS-taudin syitä.
Helsingin yliopistossa perjantaina 20. maaliskuuta tarkastettava väitöskirja antaa uutta tietoa hermokantasolujen säätelymekanismeista, joiden ymmärtäminen on askel kohti hermorappeumasairauksien ja selkäydinvaurioiden tehokasta hoitoa.FM Laura Kerosuo-Pahlbergin väitöstyössä selvitettiin myös jo sikiöaikana kuolemaan johtavan LCCS-taudin syitä.
Sikiönkehityksen aikana kehittyvän yksilön soluissa ovat toiminnassa geenit, jotka säätelevät solujen jakautumista ja kasvamista sekä ohjaavat soluja vaeltamaan elimistössä pitkiäkin matkoja lopullisiin kohteisiinsa. Sikiönkehityksen päättyessä suurin osa elimistön soluista on erilaistunut omiin tehtäviinsä, ja kehityksen aikaisten geenien toiminta hiljennetään pysyvästi DNA:n kierrerakenteen säätelyn avulla. Mikäli soluun kohdistuu myöhemmin mutaatioita, joiden vuoksi nämä hiljennetyt geenit uudelleen aktivoituvat, saattaa seurauksena olla syöpä.
Sikiönkehityksen aikana toimivia geenejä kutsutaankin sekä kehitysgeeneiksi että syöpä- eli onkogeeneiksi.
Väitöstyössä tutkittiin Myc-onkogeenin roolia sikiönaikaisten hermokantasolujen säätelyssä ja havaitsi, että sillä on keskeinen osa solujen uusiutumiskyvyn säätelyssä. Myc-proteiinin avulla hermokantasolu pystyy säilymään erilaistumattomana ja tuottamaan jatkuvasti uusia erilaistumiskykyisiä soluja. Hän myös havaitsi, että Myc-onkogeenin uusiutumista ylläpitävä signalointi tapahtuu hermokantasoluissa Miz-1-proteiiniin sitoutumisen kautta. Myös Myc-proteiinin ja sitä stabiloivan CIP2A-onkogeenin ilmentymistasoissa löytyi yhteys hermokantasoluissa.
Kerosuo-Pahlberg tutki myös suomalaiseen tautiperimään kuuluvan, jo sikiöaikana kuolemaan johtavan Lethal Congenital Contructure Syndrome -taudin syitä. LCCS-tautia sairastavien sikiöiden erityispiirre on lihaksia hermottavien niin sanottujen motoneuronien puuttuminen. Kun LCCS-sikiöiden hermokantasolujen toimintaa verrattiin normaaleihin sikiön kantasoluihin, kävi ilmi, että soluviljelyolosuhteissa myös LCCS-sikiöiden
hermokantasolut erilaistuivat normaalisti kaikiksi hermosolutyypeiksi, myös motoneuroneiksi. "Vaikuttaa siltä, että taudin taustalla on häiriö hermokantasolujen ja muun kudoksen välisessä soluviestinnässä, ja tämä johtaa siihen, että motoneuronit eivät kehity normaalisti elävässä elimistössä", Kerosuo-Pahlberg sanoo.
