Tyssääkö hoitoonpääsy puhelimeen?
Puhelimeen vastaavista hoitajista on tehty monissa kunnissa portinvartijoita, jotka ovat vastuussa siitä, ettei vastaanotto ruuhkaudu. Pandemia luo puhelimessa tapahtuvalle hoidon tarpeen arvioinnille uusia vaatimuksia.
http://www.laakarilehti.fi/pics/Pixmac000000154682.jpg
Puhelimeen vastaavista hoitajista on tehty monissa kunnissa portinvartijoita, jotka ovat vastuussa siitä, ettei vastaanotto ruuhkaudu. Pandemia luo puhelimessa tapahtuvalle hoidon tarpeen arvioinnille uusia vaatimuksia.
Hoitotakuun myötä hoidon tarpeen arviointi puhelimessa on lisääntynyt. Lääkäriliiton terveyspoliittinen asiantuntija Mikko Nenonen kertoo, että kun hoidon tarpeen arviointia työryhmässä pohdittiin, tavoitteena oli varmistaa, että kansalaiset saavat yhteyden terveydenhuollon asiantuntijaan.
– Puhelimessa ei ole tarkoitus tehdä diagnoosia tai hoitaa potilasta, vaan tehdä yhdessä potilaan kanssa arvio siitä, miten jatkossa olisi paras toimia, Nenonen kertoo.
Nenosen mukaan nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että puhelinpalvelulle on tullut monissa kunnissa portinvartijan rooli, jossa puhelimeen vastaaja on vastuussa siitä, että vastaanotolle pääsee vain tietty määrä potilaita.
– Prosessia seurataan laskemalla hoidettuja potilaita, puhelujen määrää ja kestoa – ei seuraamalla terveyshyötyä, Nenonen sanoo. Tavoitteeksi onkin tullut terveyskeskuksen ruuhkautumisen välttäminen eikä palvelun tuottaminen potilaille.
Akuuttitilanteissa puhelinarvioinnin mahdollisuudet ovat hyvin rajalliset. Puhelimessa voi tunnistaa selkeän hätätilanteen merkit ja neuvoa hakeutumaan heti hoitoon. Nenonen painottaa, että yhtä lailla pitäisi reagoida myös hätäännykseen.
– Jos asiat eivät tunnu olevan kotona hallinnassa, on syytä pyytää potilas käymään vastaanotolla.
Oikeat potilaat vastaanotolle
Sosiaali- ja terveysministeriön lääkintöneuvos Jukka Mattila muistuttaa, että puhelinpalvelusta on runsaasti hyviä kokemuksia. Moni potilas kaipaakin vain neuvoja tai varmistusta itse hyväksi arvioimalleen hoitotavalle.
Mattilan mukaan noin kolmasosa perusterveydenhuollon päivystyksenkin puhelinkontakteista voi olla sellaisia, joissa kokeneen sairaanhoitajan puhelinneuvot ovat riittäviä.
– Tavallisimpia kontaktisyitä on perusterveydenhuollossa vain kymmenkunta.
Näiden syiden selvittäminen ja arviointi antaa Mattilan arvion mukaan mahdollisuuden arvioida hoidon tarve puhelimessa 90 prosentissa tapauksista.
– Epäselviksi jäävät tapaukset pitää tietenkin hoitaa muilla tavoilla.
Mattila muistuttaa, että annetut ohjeet ovat viime kädessä vastaavan lääkärin vastuulla. Potilasturvallisuuden ja henkilökunnan oikeusturvan kannalta on tärkeää, että hoidon tarpeen arviointi perustuu terveydenhuollon yksikön vastaavan lääkärin kirjallisiin ohjeisiin. Kunnat, terveyskeskukset ja sairaanhoitopiirit ovat Suomessa hyvin itsenäisiä ja puhelinpalvelun laajuus, hoidon tarpeen arviointi ja päivystys on toteutettu eri paikoissa monilla eri tavoilla.
– Hyvä puhelinpalvelu ei synny itsestään. Kyseessä on uusi toimintamalli, jota pitää kehittää.
Mattila uskoo, että hyvä puhelinpalvelu tuottaa hyötyä kaikille potilasryhmille.
– Kun paine vastaanotoilla vähenee, lääkäreille jää aikaa auttaa myös niitä potilaita, jotka eivät jonota ovella – masentuneita ja monisairaita, joiden hoito on nyt rempallaan, mutta joita lääkäri voisi auttaa.
Lue juttu kokonaisuudessaan perjantaina ilmestyvästä Lääkärilehdestä
Hertta Vierula
kuva: Patrick Pazzano/Pixmac
