Pickwickin syndrooma tuudittaa ylipainoisen uneen

Lihavuuteen liittyvä hengitysvaje OHS, joka tunnetaan myös Pickwickin syndroomana, kiusaa kymmeniä tuhansia suomalaisia. Se aiheuttaa nukahtelua päiväsaikaan ja kasvattaa sydän- ja keuhkosairauksien riskiä.

http://www.laakarilehti.fi/pics/LihavamiesnukkuubySpauln-Pixmac000000463685.jpg

Suomessa kaksi kolmasosaa miehistä ja puolet naisista ylittää normaalipainon ja merkittävästi lihavia on 20 % aikuisväestöstä, ylilääkäri Tuomo Kava Pohjois-Karjalan keskussairaalan Keuhkosairauksien klinikalta totesi tänään Lääkäripäivillä. Muiden ongelmien lisäksi lihavuuteen saattaa liittyä OHS, joka tunnetaan myös Pickwickin syndroomana.

Lievästi lihavien osuus on noussut noin 10 ja merkittävästi lihavien osuus noin 5 % 1970 luvun lopulta lähtien. Eniten ylipainoisten osuus on lisääntynyt nuorten miesten ja naisten keskuudessa. Toisaalta painoindeksi nousee monilla iän myötä.

Ylipainoon liittyvistä terveyshaitoista tunnetaan parhaiten diabetes, verenpainetauti ja rasva-aineenvaihduntahäiriöt. Näistä käytetään yhteistä nimikettä metabolinen syndrooma. Oireyhtymään voi kuulua myös uniapnea. Vähemmälle huomiolle on jäänyt uniapneaan usein sisältyvä lihavuuteen liittyvä hengitysvaje eli obesiteetti-hypoventilaatiosyndrooma (OHS).

Charles Dickens esitti vuonna 1836 romaanissaan ”Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit” kuvauksen palvelijana työskennelleestä lihavasta pojasta, jonka päiväaikainen kuorsaaminen ja nukahtelu istualleen kesken arkiaskareiden ja jopa syömisen herätti hämmästystä ja närkästystä. Kirjailijan kuvaus sopii erittäin hyvin lihavuuteen liittyvän hengitysvajeen oireisiin.

OHS tiedostettiin lääketieteessä omaksi sairaudekseen varsinaisesti vasta 1950-luvulla. Dickensin romaanin päähenkilön herra Pickwickin mukaan oireyhtymää kutsutaan Pickwickin syndroomaksi. Lihavuuden yleistyminen samanaikaisesti elinajan ennusteen nousun myötä johtaa siihen, että OHS -potilaita kohdataan entistä useammin.

Kymmenet tuhannet suomalaiset kärsivät hengitysvajeesta

OHS:n yleisyyttä oireettomien lihavien keskuudessa ei tiedetä, koska heille ei ole tehty valtimoverikaasumittauksia sisältäviä epidemiologisia tutkimuksia. Yleisyys tunnetaan paremmin valikoiduissa potilasryhmissä.

10–20 %:lla obstruktiivista uniapneaa sairastavista todetaan OHS. Heillä OHS yleistyy painoindeksin noustessa. OHS voidaan todeta jopa 31 %:lla niillä sairaalahoitoon joutuneista lihavista, joiden BMI on vähintään 35 kg/m².

Useimmilla OHS-potilailla on myös obstruktiivinen uniapnea. Uniapnean yleisyyden perusteella voidaan karkeasti arvioida, että Suomessa on kymmeniä tuhansia henkilöitä, jotka kärsivät lihavuuteen liittyvästä hengitysvajeesta.

Sosiaalinen toiminta vaarassa häiriytyä

OHS:lla on vaikutusta potilaiden elämänlaatuun, sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. OHS heikentää potilaan elämänlaatua enemmän kuin vastaavan painoisen potilaan pelkkä uniapnea.

Dickensin kuvaaman pojan tavoin potilaan päiväaikaisen uneen vaipumisen todennäköisyys on suuri, suurempi kuin uniapneassa. Seurauksena on sosiaalisen toiminnan häiriintyminen.

OHS-potilailla on lisääntynyt riski sairastua sydämen vajaatoimintaan ja keuhkoverenpainetautiin eli pulmonaalihypertoniaan. He joutuvat sairaalaan ja teho-osastolle invasiiviseen hengityslaitehoitoon herkemmin kuin samanpainoiset potilaat, joilla ei ole hypoventilaatiosyndroomaa.

Hoitamaton OHS lisää myös kuolleisuutta. Äskettäisen sikainfluenssaepidemian yhteydessä tuli ilmi, että lihavuus on riskitekijä sikainfluenssaan sairastuneelle. Vaikeasti sairastuneet teho-osastolle joutuneet potilaat ovat olleet usein lihavia.

Kuva: Spaul / Pixmac