Lihasvoima auttaa lonkkamurtumasta toipumisessa

Tuija Mikkola selvitti väitöstutkimuksessaan vaihdevuosi-iän ohittaneiden naisten luun lujuuden taustalla olevien perintö- ja ympäristötekijöiden vaikutuksia.

http://www.laakarilehti.fi/pics/Pixmac000020099471.jpg

Väitöskirjan mukaan perimä selittää 40–50 prosenttia yksilöiden välisistä jalkojen luuston lujuuden eroista. Loput erot selittyvät ympäristötekijöillä. Käsivarren luustossa perimän osuus on 80 prosenttia.

Perimän osuutta luun ominaisuuksien säätelijänä on pidetty hyvin suurena. Mikkolan mukaan näyttäisi kuitenkin siltä, että perimän osuus voi vaihdella eri luukohtien välillä ja että ympäristötekijöillä on suuri merkitys luun lujuudelle etenkin jaloissa.

Mikkola tutki luun ominaisuuksia lonkkamurtuman kokeneilla naisilla. Tutkimuksessa havaittiin, että lonkkamurtuma heikentää sääriluun rakennetta murtuneessa raajassa vuosiksi. Tämä voi johtaa uusiin luunmurtumiin. Luun lujuuden alenema oli sitä suurempi mitä heikompi alaraajan lihasvoima oli. Mikkola arvioi tulosten perusteella, että lihasvoimaa ylläpitämällä voidaan mahdollisesti ehkäistä luuston heikkenemistä murtuman jälkeen.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös hormonikorvaushoidon vaikutusta luustoon. Pitkäaikaisesti hormonikorvaushoitoa käyttäneiden naisten luun lujuus oli 9–26 % suurempi kuin niiden, jotka eivät olleet käyttäneet hormonikorvaushoitoa.

Tutkimuksessa hyödynnettiin Jyväskylän yliopiston terveystieteiden laitoksessa ja gerontologian tutkimuskeskuksessa toteutettujen FITSA- ja SAWEs-kaksostutkimusten ja Asymmetria-lonkkamurtumatutkimuksen aineistoa. Tutkimuksiin osallistui yhteensä 542 naista, joiden luun lujuus arvioitiin tietokonetomografiakuvausten avulla.

TtM Tuija Mikkolan fysioterapian väitöskirja tarkastetaan 5.11.2010 Jyväskylän yliopistossa.

Kuva: Sebastian Kaulitzki/Pixmac