Lehti 30: Ajan­kohtai­sta 30/1997 vsk 52 s. 3495

Alzheimerin taudin varhainen diagnosointi entistäkin tärkeämpää

Muistihäiriöiden ja dementiasairauksien varhaisdiagnostiikkaa olisi tehostettava, varsinkin nyt kun hoitoon on käsillä lääkkeitä, joista hyötyvät ennen muuta alkavasta ja lievästä dementiasta kärsivät. Tämä tärkeä haaste oli keskeisesti esillä syys-lokakuun vaihteessa Helsingissä kokoontuneessa Alzheimer-potilas- ja omaisjärjestöjen maailmankonferenssissa, joka keräsi yli 1 300 osallistujaa eri puolilta maailmaa. Kehittyvä hoito nähdään myös vastaukseksi taloudelliseen haasteeseen, jonka dementiaa sairastavien lukumäärän kasvaminen asettaa, koska hyvällä hoidolla saatetaan voida siirtää laitoshoidon tarvetta. Lupaavasti kehittyvän lääkehoidon rinnalla on muistettava myös muun hoidon laatu, joka on edelleenkin keskeinen.

Alzheimerin taudin diagnostiikka perustui vielä 15 vuotta sitten muiden sairauksien poissulkuun ja tarkkaan diagnoosiin päästiin vasta ruumiinavauksessa. Nykyäänkin diagnoosi on kliininen, mutta oireiden ja toimintakyvyn arviointiin on kehitetty keinoja, ja niitä olisi myös entistä tehokkaammin käytettävä, jotta spesifiseen lääkehoitoon päästään sairauden alkuvaiheessa, jolloin se on tehokkainta.

- Alzheimerin taudin diagnostiikka on prosessi, jossa potilaan tilannetta selvitetään eri menetelmin mahdollisimman monesta tietolähteestä ja näin kerättyjen tietojen kokonaisuutta punnitaan suhteessa tautiluokituksen määritelmiin, totesi apulaisprofessori Lars-Olof Wahlund Karolinska Institutetista.

Wahlund arvioi, että tulevaisuudessa käyttöön saadaan myös biomarkkereita, jotka erottelevat Alzheimerin taudin tavanomaisesta ikääntymisestä ja toisaalta myös muista sairauksista. Lisääntyvä tutkimustieto taudin patologisesta prosessista on tuonut myös tältä kannalta uusia mahdollisuuksia. Esimerkiksi viime vuonna julkaistussa tutkimuksessa aivo-selkäydinnesteen tau-proteiinin pitoisuus on näyttänyt erottelevan Alzheimer-potilaat sekä muista dementiasairaista että verrokeista. Lisäksi tunnetaan jo joitakin geenimutaatioita, jotka altistavat taudille; tosin esimerkiksi ApoE4 ei ole spesifinen markkeri vaan riskitekijä, joka kylläkin yhdessä dementiaoireiden kanssa on hyvin todennäköinen Alzheimerin taudin merkki. Myös kuvantamismenetelmien antia on tutkittu paljon, ja esimerkiksi magneettikuvauksessa havaittava hippokampuksen atrofia on hyvin sensitiivinen ja spesifinen Alzheimerin taudin merkki suhteessa terveisiin. Toisaalta kuvantamismenetelmien käyttöä diagnostiikassa rajoittaa niiden saatavuus, niin että esimerkiksi PET-kuvauksin osoitetusta tiettyjen aivoalueiden glukoosiaineenvaihdunnan vähenemisestä tuskin tulee diagnostista biomarkkeria, vaikka se tutkimuksissa onkin ennustanut familiaalista Alzheimerin tautia hyvin varhaisessa vaiheessa.

Alzheimerin taudin oireenmukaiseen hoitoon on aivan lähiaikoina tulossa uusia koliiniesteraasin estäjiä jo muutaman vuoden markkinoilla olleen takriinin rinnalle.

- Näiden lääkkeiden erot ovat lähinnä vaikutuksen kestossa ja sivuvaikutusprofiilissa, arvioi kokeellisen neurologian dosentti Pekka Jäkälä Kuopion yliopistosta.

Takriinihoidon on havaittu parantavan eniten tarkkaavaisuutta, vireystilaa ja orientaatiota ja laitoshoitoa on pystytty sen avulla lykkäämään noin vuodella. Kolinergisillä lääkkeillä voidaan ehkä myös hidastaa taudin etenemistä, mutta viitteet tästä eivät perustu kliinisiin tutkimuksiin, totesi Pekka Jäkälä.

Prekliinisten tutkimusten vaiheessa on useita muitakin lääkeaineita, mm. muskariini- ja nikotiinireseptorien agonisteja. Myös ei-kognitiivisiin oireisiin vaikuttamalla, mm. mielialalääkkeillä, saatetaan helpottaa kognitiivisiakin oireita.

Lue myös

Alzheimerin taudin etenemiseen mahdollisesti vaikuttavia aineita, kuten antiamyloideja ja tau-proteiinin forsforylaatioon vaikuttavia aineita, voidaan Jäkälän mukaan odottaa kliinisiin tutkimuksiin 3-5 vuoden kuluttua. Taudin etenemisen hidastamiseen tai estämiseen kehiteltävistä lääkehoidoista kiinnostavia ovat myös anti-inflammatorit, joiden vaikutus perustuu neurodegeneratiivisiin muutoksiin liittyvän tulehdusreaktion rajoittamiseen, sekä antioksidantit, joista E-vitamiinilla ja seleginiililla on kaksivuotisessa tutkimuksessa saatu hyötyä keskivaikeaa dementiaa sairastavien hoidossa, kun tarkasteltiin mm. laitoshoitoon joutumista. Myös inflammaatioprosessia vaimentava propentofylliini on vastikään jätetty EU:n lääkearviointiviraston EMEA:n arvioitavaksi. Naisilla menopaussin jälkeinen estrogeenihoito vähentää Alzheimerin taudin riskiä, ja tutkimuksista on saatu viitteitä, että estrogeenihoito saattaa lisätä suotuisaa vastetta takriiniin.

Dementialääkkeiden tutkimukseen, arviointiin ja hyväksymismenettelyyn kaivataan kansainvälistä harmonisointia. Kansainvälisen Alzheimer-järjestön tieteellinen neuvosto valmisteleekin konsensuslausumaa tutkimuseettisestä ongelmasta, joka liittyy tietoisen suostumuksen saamiseen lääketutkimuksiin osallistuvilta dementiapotilailta. Suomen Alzheimer-keskusliiton hallituksen puheenjohtaja dosentti Timo Erkinjuntti puolestaan johtaa vaskulaarisen dementian lääkehoidon harmonisointiryhmää.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030