Aijan lyhyt historia
Aija oli normaali 17-vuotias lukiolainen rakastuessaan Tapaniin. Tapaamisesta kului vain kolme kuukautta, kun Aija jätti koulun. Puolen vuoden päästä hän jo muutti yhteen uuden, itseään huomattavasti vanhemman poikaystävänsä kanssa.
Huumeiden käyttö alkoi Aijan isän ja äidin mukaan rankkana, koska poikaystävä ja muu ympärillä pyörivä jengi oli käyttänyt päihteitä ja huumeita jo lähes kymmenen vuotta. Tarjolla oli heti kaikkea - myös kaikkein vahvimpia - amfetamiinia ja heroiinia.
- Aija väitti koko ajan, ettei hän käytä aineita. Me kuitenkin aavistimme käytön samaan aikaan, kun heroiiniaalto vyöryi itärajan yli kaupunkiin vuosituhannen alussa. Yritimme saada Aijaa suostumaan hoitoon ja eroon sekä aineista että poikaystävästä ja muusta jengistä, kertovat vanhemmat, jotka soittelivat moniin hoitopaikkoihin ja lääkäreille.
Mitään ei kuitenkaan voitu tehdä, koska narkomaanin on oltava itse halukas hoitoon. Aija ei kuitenkaan halunnut, koska ei katsonut siihen olevan tarvetta.
Vasta parin vuoden kuluttua vuonna 2003 Aija myönsi olevansa huumekoukussa ja tarvitsevansa apua.
Aija sai viimeiset puolitoista vuotta korvaavia lääkkeitä, mutta niitäkin hän käytti vain silloin kun hän ei saanut huumeita tai niihin ei ollut varaa. Tässä vaiheessa Aija asui vuoroin isänsä, äitinsä tai kavereiden luona. Hänellä oli myös ns. apteekkisopimus, jonka perusteella hän sai hakea viikon lääkityksen tietystä, määrätystä apteekista itse.
- Tämän vuoden alussa tiukensimme linjaamme. Totesimme, ettei Aijan elämäntyyli vetele, ellei hän pyri muuttamaan elämäänsä ja hakeudu hoitoon. Niin myös tapahtui ja hän aloitti tammikuussa säännölliset käynnit päihdepoliklinikalla. Itse hän toivoi pääsevänsä mahdollisimman pian hoitoon osastolle, kertovat isä ja äiti.
Aijalla oli tapaamisia poliklinikan lääkärin ja sairaanhoitajan kanssa kerran viikossa, mutta seurauksena oli pettymysten sarja. Aina luvattiin, että "katsotaan hoitopaikkaa ensi viikolla".
- Tilanne johti itsemurhayritykseen maaliskuun puolivälissä. Vaadin, että jotain olisi kiireellisesti tehtävä, koska nyt oltiin jo kriittisessä tilanteessa ja jokainen päivä oli vaarallinen, muistelee isä.
Vihdoin 29. maaliskuuta Aijalle luvattiin osastopaikka vieroitukseen toukokuun 17. päivästä lähtien. Kuusi päivää tiedon jälkeen Aija päätti elämänsä hyppäämällä kerrostalon katolta. 21-vuotias tyttö ei jaksanut enää odottaa.
Vanhemmat arvioivat itsemurhan olleen hetken mielijohde. Äiti ihmetteleekin, miten Aijan masentuneisuutta ja itsetuhoisuutta ei huomattu, vaikka hänet oli kuitenkin määritelty epävakaaksi.
Vanhemmille oli vaikeinta hyväksyä, kuinka vaikeissa olosuhteissa oma tytär eli. Huumemaailmassa ei ollut mitään kunnioitusta toista ihmistä kohtaan, eikä siinä porukassa ollut mahdollisuutta olla ilman huumeita.
- Terveydenhoitojärjestelmälle narkomaani näyttää olevan kuin spitaalinen, jota kartetaan. Ei tunnuta ymmärtävän, että kyseessä on sairaus. Jos ihminen sairastuu syöpään, ei häntä laiteta seitsemäksi viikoksi odottamaan lupausta hoidosta, toteaa äiti katkerana. (nimet keksitty)
