Aivoaneurysman puhkeamisriski riippuu riskitekijöiden kokonaismäärästä
Aivoaneurysman puhkeamisriskiin ei vaikuta pelkkä aneurysman läpimitta. Ratkaisevampaa on riskitekijöiden kokonaismäärä, arvioivat suomalaistutkijat Stroke-lehdessä julkaistussa, seuranta-ajaltaan poikkeuksellisen pitkässä tutkimuksessa.
http://www.laakarilehti.fi/pics/aivoaneurysma_Miikka_Korja.jpg
Päätös puhkeamattoman aivoaneurysman hoidosta pitäisi perustaa riskitekijöiden kokonaismäärään, ei pelkästään aneurysman läpimittaan, arvioivat suomalaistutkijat Stroke-lehdessä julkaistussa tutkimuksessaan.
Sen mukaan aivoaneurysman puhkeamisriski vaihtelee merkittävästi potilaan riskitekijöiden kokonaismäärän perusteella.
– Tähän asti aneurysman kokoa on pidetty ainoana merkittävänä riskitekijänä, mutta tämän tutkimuksen mukaan se on yksi muiden joukossa, sanoo dosentti Seppo Juvela.
Merkittäviä riskitekijöitä ovat hänen mukaansa aneurysman läpimitta, aktiivinen tupakointi, alle 50 vuoden ikä diagnoosihetkellä ja naissukupuoli.
– Tupakointi on merkittävä riskitekijä, joka tulee selvästi esiin työikäisillä. Tupakoinnin lopettaminen vähentää riskiä oleellisesti.
Tutkimus kattoi 118 potilasta, joilta oli diagnosoitu puhkeamaton aivoaneurysma vuosina 1956–78. Seuranta jatkui joko potilaan kuolemaan asti tai kunnes hän sai lukinkalvonalaisen verenvuodon. Diagnoosin saadessaan potilaat olivat keskimäärin 43,5-vuotiaita ja aneurysma keskimäärin 4 mm.
Tutkimuksen mukaan noin kolmasosa kaikista aneurysmista ja jopa noin neljäsosa pienistä, läpimitaltaan alle 7 mm:n aneurysmista puhkeaa kantajansa elinaikana. Puhkeamisriski oli erityisen suuri tupakoivilla naisilla, joiden aneurysma oli läpimitaltaan vähintään 7 mm.
Juvelan mukaan tutkimuksen seuranta-aika oli keskimäärin yli 20 vuotta ja pisimmillään yli 50 vuotta. Yleensä vastaavat seurannat kestävät 1–5 vuotta.
Suomalaistutkimuksen aineisto on myös valikoitumaton, sillä aikana, jolloin diagnoosit tehtiin, puhkeamattomia aneurysmia ei hoidettu lainkaan.
– Kyseessä on ns. luonnollinen ennuste. Viime vuosikymmenen aikana on julkaistu ns. luonnollisen ennusteen seurantana tutkimuksia, joiden aineistosta on ensin hoidettu vaaralliset vuotamattomat aneurysmat, eli isot aneurysmat ja nuorten sekä tupakoitsijoiden aneurysmat. Tällaiset seurannat ovat kuitenkin valikoituja sarjoja.
Yleistyvä ongelma
Puhkeamattoman aneurysman nykyiset hoitokäytännöt perustuvat paljolti aikaisempien lyhyiden seurantatutkimusten tuloksiin. Juvelan mukaan hoitokäytännöt ovat myös hyvin vaihtelevia: joissakin yksiköissä hoidetaan hyvin konservatiivisesti, toisissa erittäin aktiivisesti.
Nyt julkaistujen tulosten perusteella hoitopäätökset tulisi tehdä riskitekijöiden kokonaisuuden perusteella.
– Potilaat pitäisi valita riskitekijöiden mukaan, koska myös puhkeamattoman aneurysman hoitoon liittyy riskejä, eli noin 5–10 prosentin aivoveritulppavaara.
Puhkeamattomat aneurysmat ovat Juvelan mukaan lisääntyvä ongelma:
– Magneettikuvauksia tehdään nykyään niin paljon, että myös aneurysmia löydetään paljon sattumalöydöksinä.
Noin 100 000 suomalaisella arvioidaan olevan aivoverisuonen pullistuma, ja vuosittain noin 700 suomalaista saa lukinkalvonalaisen aivoverenvuodon aivoaneurysman puhkeamisen takia.
Suvi Sariola
Kuva: Miikka Korja
