Aivoinfarkti on yleinen löydös hoidon jälkeen tehdyissä kuvantamistutkimuksissa, mutta aiheuttaa kliinisiä oireita vain harvoille.

Potilaat, joiden lukinkalvonalaisen verenvuodon syy ei selvinnyt, toipuivat hyvin ja pitkäaikaiskuolleisuus oli normaaliväestön tasolla. Magneettikuvissa ei löytynyt poikkeavia suonirakenteita, jotka olisivat selittäneet aiempaa vuotoa, osoittaa Liisa Pyysalon väitöstutkimus.

Potilailla, joilla on vuotamaton aivovaltimon pullistuma, on lisääntynyttä pitkäaikaiskuolleisuutta erityisesti, jos aivovaltimon pullistuma on jätetty hoitamatta. Potilailla on suurempi riski sydän- ja verisuonitautikuolemiin kuin normaaliväestöllä.

Vuotaneet aivovaltimon pullistumat säilyttävät hoitotuloksen pitkäaikaisseurannassa, mutta embolisaatiossa pitäisi pyrkiä aivovaltimon pullistuman kokonaistäyttöön uusintavuotojen estämiseksi. Aivoinfarkti on yleinen löydös hoidon jälkeen tehdyissä kuvantamistutkimuksissa, mutta aiheuttaa kliinisiä oireita vain harvoille.

Tutkimusaineisto koostui 1 294 lukinkalvonalaista verenvuotoa ja aivovaltimon pullistumaa sairastavista potilaista, jotka olivat hoidossa TAYS:ssa vuosina 1989–99. Potilaat, joita oli hoidettu suonensisäisesti embolisoimalla tai jotka olivat olleet hoidossa syyltään epäselväksi jääneen lukinkalvonalaisen verenvuoden vuoksi, kutsuttiin uuteen pään magneettitutkimukseen. Magneettikuvaus tehtiin keskimäärin 11 vuotta hoitojakson jälkeen ja lisäksi kaikkien potilaiden toipuminen arvioitiin.

LL Liisa Pyysalo väitös ”Aivovaltimon pullistuman suonensisäisen hoidon pitkäaikaisennuste (Long-term outcome of patients with embolized intracranial aneurysms)” tarkastetaan 28.9.2012 Tampereen yliopistossa.

Kuva: Pixmac