Reilulla kolmanneksella 3–6-vuotiaista lapsista, joilla oli uniongelmia alle kouluikäisinä, niitä esiintyi vielä kouluiässä.

Uniongelmat ovat hyvin yleistä alle kouluikäisillä lapsilla. Vain harvalla lapsella uniongelmia alkoi esiintyä vasta kouluiässä.

Runsaalla kolmanneksella 3–6-vuotiaista lapsista, joilla esiintyi uniongelmia alle kouluikäisinä, niitä oli vielä kouluiässäkin.

– Erityisesti näillä lapsilla oli erittäin suuri riski tunne-elämän ja käyttäytymisen ongelmien esiintymiseen univaikeuksien rinnalla, toteaa väitöstutkimuksen tehnyt psykologian maisteri Petteri Simola.

Vanhemmat raportoivat, että eriasteisia toistuvia uniongelmia oli melkein puolella tutkimuksessa mukana olleilla 3–6-vuotiailla.

Suurimmalla osalla lapsista uneen liittyvät ongelmat olivat lieviä ja olivat yleisimmin yhteydessä nukkumaan menemisen vastustamiseen ja nukahtamisen vaikeuteen. Niin ikään kuorsaaminen, hampaiden narskuttaminen ja unessa puhuminen olivat yleisiä.

Kouluikään tultaessa uniongelmat vähenivät, mutta myös kouluiässä nukkumaanmenon vastustus ja nukahtamisen vaikeudet olivat yleisiä, samoin aamuaikainen väsymys ja vaikeudet nousta sängystä.

Simola tarkasteli niin ikään unen laadun vaikutusta kouluikäisten aivojen kuuloinformaation käsittelyyn ja tarkkaavaisuuden häiriöherkkyyteen. Heikompi unenlaatu oli yhteydessä aivojen yliherkkään reagointiin viittaavaan aisti-informaation käsittelyn ja tarkkaavaisuuden säätelyn haasteisiin.

Simola sanoo, että uniongelmat ovat merkittävä haaste alle kouluikäisten ja kouluikäisten lasten hyvinvoinnille. Koska tämän tutkimuksen perusteella uniongelmien esiintyvyys on selkeästi suurempaa alle kouluikäisillä kuin kouluikäisillä, varhaislapsuuden univaikeuksien tunnistamista ja hoitamista tulisi kehittää entisestään.

Psykologian maisteri Petteri Simolan väitöskirja Sleep problems and their implications from preschool to school age tarkastetaan 6.6.2014 Helsingin yliopistossa.

Kuva: Panthermedia