Tutkimuksen mukaan osa potilaista ei hyödy verihiutaleiden estolääkkeistä. Tehoon vaikuttaa muun muassa diabetes.

Sydän- ja verisuonisairauksista kärsivien potilaiden pitkäaikaiseen hoitoon käytettyjen estolääkkeiden teho on yksilöllistä, osoittaa LL Aino Lepäntalon väitöstutkimus.

Verihiutaleiden estolääkkeinä käytetään yleisesti asetyylisalisyylihappoa eli aspiriinia, dipyridamolia sekä uusimpana klopidogreeliä. Näiden lääkkeiden käytöstä huolimatta osalle potilaista tulee äkillisiä vakavia verisuonitapahtumia. On ajateltu, että niiltä voitaisiin estää tehostamalla verihiutaleiden estolääkitystä.

Tutkimuksessa verihiutaleiden aktiivisuuden mittaaminen verihiutaleiden toimintatesteillä osoitti, että osalla potilaista aspiriini, klopidogreeli tai niiden yhdistelmä ei vähentänyt verihiutaleiden toimintaa niin paljon kuin oli toivottu eivätkä potilaat siten hyötyneet estolääkityksestä odotetulla tavalla.

Estolääkityksen tehoon vaikuttivat tietyt verihiutale-reseptorien genotyypit sekä diabetes.

– Estolääkitykseen huonosti reagoivien potilaiden kohdalla tehostetusta lääkityksestä saattaa olla hyötyä. Koska tehostettuun verihiutaleiden estolääkitykseen kuitenkin voi liittyä suurentunut verenvuodon riski, tulisi potilaille tulevaisuudessa määritellä yksilöllinen estolääkitys verihiutaleiden toimintatestejä hyödyntäen, Lepäntalo sanoo.

Toistaiseksi luotettavia testejä ei kuitenkaan ole vielä käytettävissä, ja sellaisten kehittäminen onkin tulevaisuuden haaste.

Väitöstutkimus tarkastetaan 19.1.2007 Helsingin yliopistossa.

Miia Soininen