Kelan tutkimuksen mukaan omaishoito hillitsi hoivakustannuksia. Asuinkunta vaikutti tutkimuksessa vanhusten saamiin sosiaalipalveluihin, muttei terveyspalveluihin.

Kelan tutkimuksen mukaan omaishoito hillitsi hoivakustannuksia. Asuinkunta vaikutti tutkimuksessa vanhusten saamiin sosiaalipalveluihin, muttei terveyspalveluihin.

Tutkimukseen osallistui 732 eläkkeellä olevaa heikkokuntoista Kelan hoitotuen saajaa 41 kunnasta eri puolilta Suomea. Tutkittavien keski-ikä oli 78 vuotta.

Omaisten antama apu vähensi tutkimuksen mukaan hoivan menoja. Yksin asuminen sen sijaan lisäsi menoja. Tutkija Sari Kehusmaan mukaan omaishoitoa pitäisi kehittää, ettei omaisten antama apu tulevaisuudessa vähenisi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä pitäisi kehittää

Hoivapalvelujen käytössä oli eroja: 91 % eroista selittyi henkilön erilaisesta palvelutarpeesta ja 9 % aiheutui kunnan toiminnasta. Terveyspalveluiden käytön erot perustivat terveydentilaan, eikä niissä havaittu eroa kuntien välillä. Vanhusten terveydenhuolto on tutkimuksen mukaan järjestetty varsin yhdenmukaisesti koko maassa. Sosiaalipalveluissa sen sijaan kuntien toimintakäytännöt aiheuttivat eroja palvelujen saannissa.

Sosiaalipalvelujen saaminen näytti olevan yhteydessä kohentuneeseen terveydentilaan. Palveluja saavien terveydentila oli useammin parantunut tai pysynyt ennallaan verrattuna niihin, jotka eivät saaneet sosiaalipalveluja. Tutkijat toteavat, että vanhusten terveyspalvelujen tarvetta ja menoja voidaan vähentää panostamalla riittäviin sosiaalipalveluihin. Ja toisaalta säästö hoivapalveluissa voi johtaa terveysmenojen kasvuun.

Tutkimuksessa ei havaittu, että ne kunnat, joissa sosiaali- ja terveystoimi on yhdistetty, olisivat eronneet muista kunnista palvelujen saatavuudessa tai menoissa. Tutkijoiden mukaan tämä viittaa siihen, että hallinnollinen yhdistäminen ei sisnnsä takaa positiivisia tuloksia. Onnistunut yhteistyö edellyttää käytännön toimintatapojen muutoksia.

Tutkimus julkaistiin BMC Health Services Research -lehdessä.

Kuva: Pixmac