Tulevaan influenssapandemiaan pitää varautua myös bakteerirokottein ja antibiootein.

Influenssavirus ei ollutkaan varsinainen kuolemansyy vuosien 1918–19 influenssapandemiassa. Suurin osa pandemian uhreista kuoli jälkitautina tulleeseen ylähengitystiebakteerien aiheuttamaan keuhkokuumeeseen. Espanjantaudiksi kutsutun influenssapandemian analyysi perustuu sekä historiallisiin lähteisiin että vanhojen näytteiden uusiin tutkimuksiin.

Yhdysvaltain National Institute of Allergy and Infectious Diseases (NIAID) -laitoksen tutkijat toteavat Journal of Infectious Diseases -lehdessä lokakuussa ilmestyvässä artikkelissaan, että tulevaisuuden influenssapandemiassa tilanne saattaa olla sama. Niinpä varautuminen pandemiaan edellyttää influenssarokotteen ja viruslääkkeiden lisäksi myös antibioottien ja bakteerirokotteiden varastoimista.

NIAID:n patologitutkija Jeffery Taubenberger tutki 58:n vuosina 1918 ja 1919 kuolleen amerikkalaissotilaan säilötyt keuhkonäytteet. Näytteissä nähtiin sekä primaarisen viruspneumonian että sekundaarisen bakteeripneumonian merkkejä. Tutkimuksissa havaittiin myös, että virus oli tuhonnut limakalvon soluja ja näin altistanut bakteeritulehdukselle.

– Useimmissa tapauksissa bakteeripneumonia oli kuolinhetkellä vallitseva tauti, sanoo Taubenberger.

Havainnolle löytyi tukea myös pandemiasta vuosina 1919–29 julkaistuista ruumiinavausraporteista. Patologit olivat jo noina vuosina lähes yksimielisiä siitä, että kuolemat johtuivat bakteeripneumoniasta eikä tuolloin vielä tuntemattomasta influenssaviruksesta.

– Myöhemmissä influenssapandemioissa vähäisempi kuolleisuus onkin luultavasti ollut antibioottien ansiota, toteaa NIAID:n tutkija David Morens.

Marianne Jansson