Beetasalpaajalääkitys vähensi keuhkoahtaumapotilaiden kuolleisuutta eikä se aiheuttanut hengitystieoireiden pahenemista.

Leikkauksen yhteydessä annettu beetasalpaajalääkitys vähentää keuhkoahtaumapotilaiden kuolleisuutta. American Journal of Respiratory and Critical Care Medicine -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa se ei aiheuttanut hengitysteiden haittavaikutuksia.

Tutkimuksessa tarkasteltiin 3 371 peräkkäisen verisuonikirurgisen potilaan aineistoa. Potilaista 1 205 (39 %) sairasti keuhkoahtaumatautia, ja näistä noin kolmannes sai kardioselektiivistä beetasalpaajaa leikkauksen yhteydessä.

Keuhkoahtaumapotilailla beetasalpaajalääkitys oli itsenäisessä yhteydessä pienempään kuolleisuuteen sekä 30 päivän kuluessa (OR 0,37; 95 %:n LV 0,19–0,72) että pitkällä aikavälillä (HR 0,73; 0,60–0,88). Yhteyttä ei ollut, jos beetasalpaaja-annos oli pieni (< 25 % maksimiannoksesta). Ilman lääkitystä potilaiden kuolleisuus 30 päivän kuluessa oli kaksinkertainen (8 % vs. 4 %).

Beetasalpaajien on epäilty vaikeuttavan keuhkoahtaumatautia sairastavien hengitystieoireita, ja siksi niitä ei aina ole käytetty leikkauksen yhteydessä, vaikka sydän- ja verisuonitaudin riski on näillä potilailla suuri. Tässä tutkimuksessa lääkitys oli hyvin siedetty eikä hengitysteiden haittavaikutuksia ilmennyt.

– Tutkimus osoittaa, että tarkan harkinnan perusteella valikoiduille keuhkoahtaumapotilaille beetasalpaajat ovat turvallisia ja hyödyllisiä verisuonikirurgian yhteydessä, sanoo päätutkija Don Poldermans Erasmus Medical Centeristä Rotterdamista.

Marianne Jansson