Yhteiskunnan rakenteisiin puuttumisella on huomattavasti suurempi vaikutus terveyteen kuin terveydenhuollolla voi koskaan olla, sanoo professori Norman Daniels Harvardin yliopistosta.

Geenitutkimuksen ja teknologisten edistysaskelten vanavedessä nousee usein esiin eettinen pohdinta. Professori Norman Danielsin mielestä tärkeimmät kysymykset ovat kuitenkin aivan muualla: Terveys ei jakaudu oikeudenmukaisesti.

- Kattava terveydenhuolto, johon kaikilla on pääsy, olisi askel parempaan suuntaan. Toisaalta eurooppalaisissa hyvinvointivaltioissakin rikkaat saavat parempaa hoitoa kuin köyhät.

Daniels toteaa, että lääketieteessä asetelma on usein ihminen vastaan luonto, taistelua sairautta vastaan. Tällöin saattaa unohtua yhteiskunnallisten olojen ja sosiaalisten rakenteiden merkitys. Terveydenhuollolla kun on loppujen lopuksi suhteellisen pieni vaikutus terveyteen.

- Jos terveyttä pidetään tärkeänä ja sitä halutaan edistää, pitää ottaa huomioon, mitkä kaikki seikat terveyteen vaikuttavat ja pyrkiä vaikuttamaan niihin. Se voi tarkoittaa erilaisten resurssien, hyödykkeiden ja mahdollisuuksien jakamista uudelleen. Pitäisi esimerkiksi parantaa ihmisten mahdollisuuksia opiskella ja tehdä työtä.

Talouskriisi nakertaa

Talouskriisin myötä epätasavertaisuus on kasvussa monessa maassa. Tuloerojen kasvaessa usein myös terveyserot suurenevat. Daniels huomauttaa, että tällaiset muutokset ovat hitaita, mutta suuria.

- Vaikutukset terveyteen eivät näy heti, ja niitä on vaikea mitata. Siksi ne uhkaavat jäädä huomiotta.

Yhteiskunnallisten ratkaisujen vaikutuksesta terveyteen pitäisi puhua enemmän. Jokainen poliittinen päätös vaikuttaa, ja päätösten seurauksia pitäisi pohtia huolellisemmin etukäteen.

- Terveys on ihmisille tärkeä asia. Ihmiset saattaisivat olla valmiita hyväksymään vaikeitakin päätöksiä, jos niillä olisi selvästi positiivisia vaikutuksia terveyteen.

Hoitoonpääsyllä ja yhteiskunnan rakenteilla on paljon suurempi merkitys terveydelle kuin vaikkapa henkilökohtaisella lääketieteellä, Daniels kiteyttää. Ne eivät kuitenkaan saa yhtä suurta huomiota, koska kysymykset ovat suuria ja vaikeita.

Epäjohdonmukaista biopankkitoimintaa?

Bioetiikka syntyi 1960-70-luvuilla haastamaan lääketieteen etiikan lääkärikeskeisyyden. Sittemmin bioetiikan ja lääketieteen etiikan välinen ero on kaventunut.

- Bioetiikan näkökulmat ovat muuttaneet lääketieteen etiikan painotuksia, eikä haastamiseen ole enää tarvetta, bioetiikan tutkija Heikki Saxén arvioi. Saxén on yksi suomalaisen bioetiikan instituutin puuhamiehistä.

Monitieteinen etiikan haara on Suomessa vielä melko tuntematon. Bioetiikan yhtenä saavutuksena on Saxénin mukaan ollut laajan yhteiskunnallisen näkökulman tuominen lääketieteen etiikkaan.

Bioetiikan tutkijoina on lääke-, terveys- ja biotieteiden asiantuntijoiden lisäksi esimerkiksi filosofeja, teologeja, sosiologeja ja oikeustieteilijöitä.

Bioetiikka pitää sisällään lääketieteen lisäksi muidenkin biotieteiden eettiset kysymykset. Geeniteknologian ongelmat ovat bioetiikan peruskysymyksiä. Myös niukka talous synnyttää bioeettistä pohdintaa.

- Priorisointikysymykset ovat bioetiikan peruskauraa.

Juuri nyt suomalaiset bioetiikan tutkijat pohtivat esimerkiksi biopankkien eettisiä vaikutuksia.

- Tällä hetkellä tutkimusetiikassa on tyypillistä, että tutkittavien suostumuksen kanssa ollaan tiukkoja ja tarkkoja. Kuitenkin biopankkien kohdalla suostumusta tulkitaan hyvin laveasti. Se on epäjohdonmukaista. Käytännössä ongelma ei ehkä ole suuri, mutta eettisesti kysymys on tärkeästä periaatteesta.

Tarvitaanko bioetiikan instituuttia?

Suomeen puuhataan bioetiikan instituuttia kokoamaan ja vahvistamaan alan tutkimusta. Tutkija Heikki Saxénin mukaan bioetiikan anti on monitieteisyydessä. Edistysaskeleet eri tieteenaloilla vaikuttavat toisiinsa.

- Bioetiikan kautta eettinen ajattelu voitaisiin saada kiinteämmin mukaan tieteen ja yhteiskunnan kehitykseen kuin lohkoutuneiden etiikan erikoisalueiden kautta.

Pyrkimyksenä on vahvistaa bioetiikan teoreettista pohjaa ja merkitystä Suomessa. Saxén näkee bioetiikalla paljon mahdollisuuksia myös käytännön tasolla. Hän kaipaa bioeettistä pohdintaa tiiviimmäksi osaksi terveydenhuoltoa ja tutkimusta. Eettisten toimikuntien toiminta voi nykyisin jäädä tutkijoille etäiseksi. Ratkaisuna voisi olla ”päivystävä bioeetikko”, joka olisi tarvittaessa saatavilla.

Saxén mainitsee, että Yhdysvalloissa bioetiikka näkyy monella tasolla. Presidentti nimittää virkaanastumisensa jälkeen oman bioeettisen toimikuntansa ja sairaaloissa toimii arjen työn apuna sairaalabioeetikko.

Lääketieteellisen etiikan dosentti Ritva Halila pitää biotekniikan instituuttia tervetulleena Suomeen, sillä lääketieteen etiikan ja bioetiikan tutkijoita on vähän ja yhteisiä kysymyksiä paljon.

- Meillä tuskin on resursseja rakentaa seiniä instituutille, mutta tiiviimmistä yhteistyöverkostoista olisi hyötyä. Nykytieteen saavutuksissa on työpintaa molemmille, Halila summaa.