Byrokratia potilastyössä

- Byrokratia on jatkuvasti muuttuva prosessi, jota tuotetaan vastaanottohuoneissa ammattilaisten ja asiakkaiden kohdatessa ja ammattiryhmien keskinäisissä valtataisteluissa. Vaikka sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut yhä organisoidaan byrokraattisen toimintamallin mukaan, ei byrokratia enää ole pelkkä hallintorakenne. Byrokratiassa on vain pieni siivu näitä sääntöjä ja määräyksiä, sanoo byrokratian merkityksistä vastikään väitellyt pol.lic. Outi Caven.

Caven etsi väitöskirjassaan haastattelujen avulla vastausta kysymyksiin, mitä byrokratia on ja mikä merkitys sillä on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastyössä.

Väitöskirja sai nimekseen Sujutusta ja pyöritystä - byrokratian merkityksistä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastyössä. Sen pohjana on kahdeksan terveyskeskuslääkärin, yhdeksän psykiatrian erikoissairaanhoitajan ja yhdeksän sosiaalityöntekijän haastattelut.

Caven lähestyi aihetta pyytämällä vastaajia määrittelemään byrokratian ja sen merkityksen työssään. Vastauksissa tulivat ensiksi esiin arkinen byrokratia eli säännöt ja hierarkia, mutta niiden lisäksi sellaiset byrokratian merkitykset, jotka koskettavat vastaajia ammattilaisina ja heijastuvat heidän työhönsä. Kolmanneksi vastauksista erottuivat byrokratian merkitykset, jotka vaikuttivat potilaan tai asiakkaan kohtaamiseen ja lopulta se, kuinka byrokratia kosketti vastaajia persoonana.

- Lääkärit korostivat hyvin voimakkaasti, että säännöt ja määräykset haittaavat heitä. Tarvittaessa he eivät piittaa niistä. Vastaajat kokivat joutuneensa yhteiskunnan etujen valvojiksi vastoin omaa tahtoaan, mikä haittaa heidän ammattityötään. He joutuvat käyttämään paljon aikaa lukemattomien lausuntojen laatimiseen, eikä heillä ole asiassa valinnanvaraa, Caven kertoo.

Arvioidessaan byrokratiaan liittyvää vastuuta ja valtaa ammattityössä lääkärit tunsivat selkeästi olevansa itse ainoina vastuussa toimistaan. Ministeriöstä kyllä yritetään, mutta todellisuudessa kukaan muu ei voi eikä osaa valvoa ammattityötäni, Caven kuvaa vastaajien kommentteja.

Potilastyössä lääkärit halusivat potilaan saavan kaiken mahdollisen asiantuntijatiedon lääkäriltä. Lääkäri on orkesterinjohtaja.

- Kun byrokratia on esteenä itselle, sen suhteen käännytään aktiiviseen vastarintaan ja kyseenalaistetaan määräyksiä, syntyy vastarintapelejä. Tämä on klassista työn sosiologiaa, Caven sanoo.

Hänen mukaansa juuri lääkäreillä konkretisoitui selvimmin peli, joka syntyi työntekijän ja byrokraattisen organisaation välille.

- Lääkäreillä se merkitsee hallinnon haastamista älylliseen kisailuun missä tahansa tilanteessa. Lääkärit eivät kohdista tätä haastetta omaan lähiesimieheensä, vaan esimerkiksi hallintoylilääkäriin, ministeriöön tai terveyslautakuntaan, Caven toteaa.

Hänen mukaansa myös sairaanhoitajat ja sosiaalityöntekijät tuottivat omat pelinsä, mutta eivät olleet ammattiryhminä yhtä varmoja osaamisestaan ja mahdollisuudestaan hyvään asiakastyöhön ilman organisaation tukea kuin lääkärit.

- Toisaalta kun byrokratia on suojana itselle, kaikki ammattiryhmät osaavat hyvin taitavasti ottaa esille säännöt ja määräykset. Silloin byrokratia merkitsee lääkärillekin järjestystä.