Oireettoman sepelvaltimotaudin rutiininomainen seulonta tyypin 2 diabeetikoilta osoittautui amerikkalaistutkimuksessa tehottomaksi.

Vaikka sepelvaltimotauti on tyypin 2 diabeetikkojen johtava kuolemansyy, oireettoman taudin seulonnalla ei vähennetty diabeetikkojen sydäntapahtumia prospektiivisessa amerikkalaistutkimuksessa.

JAMAssa julkaistussa DIAD-tutkimuksessa 1 123 sydänoireetonta tyypin 2 diabeetikkoa satunnaistettiin joko osallistumaan seulontaan, jossa käytettiin sydämen perfuusiokuvausta, tai jäämään ilman seulontakuvausta. Seulonnan jälkeen sydäntapahtumia seurattiin keskimäärin 4,8 vuotta vuosina 2000–2007.

Sydäninfarkteja ja sydänperäisiä kuolemia ilmeni kummassakin ryhmässä vähän (koko seuranta-aikana 2,7 % ja 3,0 %) eikä seulonta vähentänyt niiden riskiä. Seulontaryhmässä normaalin (n = 409) tai pieniä muutoksia sisältäneen (n = 50) tuloksen saaneille ilmaantui vähemmän sydäntapahtumia kuin niille, joiden kuvaus osoitti suurempia muutoksia (n = 33). Silti seulonnassa havaittujen suurempienkin muutosten positiivinen ennustearvo vain 12 %. Revaskularisaatiotoimenpiteeseen päätyi seulotuista 5,5 % ja seulomattomista 7,8 % koko seuranta-aikana.

Rutiininomainen seulonta ei siis näytä auttavan tunnistamaan suuren riskin potilaita tyypin 2 diabeetikkojen joukosta. Tutkijat muistuttavat kuitenkin tulosten osoittavan myös, että nykyhoidoilla sydänoireettomien tyypin 2 diabeetikkojen ennuste on varsin hyvä.

Marianne Jansson