Sairauden määritelmän laajentuminen psykiatriassa huolestuttaa uuden DSM-5-diagnoosiluokituksen kriitikoita. Muutokset aiempaan eivät ole suuria, arvioi Minna Valkonen-Korhonen psykiatriyhdistyksestä.

Millä perusteilla psykiatrisia sairauksia pitäisi diagnosoida? Kysymys on herättänyt keskustelua, kun uusi diagnoosiluokitus DSM-5 julkaistiin Yhdysvalloissa. Luokitusta on valmisteltu pitkään ja aiempaa avoimemmin. Luonnokset ovat olleet julkisesti kommentoitavina ja muutoksia on testattu kenttätutkimuksin.

- Syntyneeseen kohuun nähden muutokset diagnoosiluokituksessa ovat pieniä, arvioi psykiatrian professori Jyrki Korkeila.

Uutta diagnoosiluokitusta on arvosteltu erityisesti siitä, että se laajentaa mielenterveyden häiriöiden määritelmiä. Suomen Mielenterveysseuran kehitysjohtajan, psykiatri Kristian Wahlbeckinmukaan DSM-5 madaltaa monissa tapauksissa diagnoosin asettamisen kynnystä.

- Normaalielämään kuuluvat tunteet, kuten pelko, ujous, suru ja huoli uhkaavat tulla määritellyiksi sairauden piiriin, Wahlbeck arvioi.

Hänen mukaansa samanlainen kehitys näkyy Suomessakin. Sairauskäsityksen laajentamisen sijaan resurssit pitäisi keskittää vaikeimpien häiriöiden hoitoon.

- Pienissä ongelmissa, joita kaikki kohtaavat elämän varrella, riittäisi usein vertaistuki ja keskusteluapu. On jonkinlaista uusavuttomuutta, että kaikissa ongelmissa haetaan apua terveydenhuollolta.

DSM:n vaikutus vähenemässä

DSM-5 ei vaikuta suoraan Suomen kliinisiin käytäntöihin. Korkeilan mukaan DSM-luokitus on käytössä tutkimuksessa ja opetuksessa, mutta sen vaikutus on vähenemässä.

DSM-5:n synnyttämä kritiikki johtuu ainakin osaksi suurista odotuksista, joita uusi luokitus ei ole onnistunut täyttämään, arvioi psykiatriyhdistyksen puheenjohtaja Minna Valkonen-Korhonen.

- Odotin itse varsinkin luvattua akselijärjestelmästä luopumista ja psyykkisien ilmiöitten jatkumoluonteen tunnistamisen työkaluja.

DSM-luokitus saattaa olla tulossa tiensä päähän. Sen kehitystyötä rahoittavat Yhdysvaltain lääkäriliitto ja The National Institute of Mental Health (NIMH). Instituutin johtaja Thomas Insel on ilmoittanut, että se suuntaa rahoitusta tästä eteenpäin enemmän kokonaan uudenlaisen, objektiivisemman psykiatristen häiriöiden luokittelun tutkimukseen. NIMH haluaa edetä kohti diagnosointia, joka perustuisi genetiikalle, aivokuvantamiselle ja kognitiivisille testeille.

- Tämä on ikiaikainen ongelma. Diagnostista spesifisyyttä pitäisi saada paremmaksi, Valkonen-Korhonen sanoo.

Kristian Wahlbeck arvioi, että psykiatrian tieteellisen perustan vahvistaminen hälventäisi myös epäilyksiä lääke- ja terapiateollisuuden vaikutuksesta luokittelun kehitystyössä. Uudenlaisen luokittelun kehittäminen on kuitenkin aivan alussa. Toistaiseksi NIMH:n uusi projekti, Research Domain Criteria, on tarkoitettu tutkimusta, ei kliinistä työtä varten. Pitkän tähtäimen tavoitteena on kuitenkin muuttaa myös kliinisiä käytäntöjä.

Korkeila arvioi, että työsarkaa riittää, sillä toistaiseksi sairauksien syitä ja mekanismeja ei tunneta psykiatriassa niin hyvin, että tiedettäisiin, mitä pitää mitata ja miten.

Myös Valkonen-Korhonen painottaa, että yksittäisen potilaan hoidossa ollaan vielä kaukana vallankumouksesta.

- DSM-luokituksen ympärillä käytävä keskustelu sairauden määritelmistä, medikalisaatiosta ja psykiatrian tulevaisuudesta on kuitenkin tarpeen.