Digoksiini on merkittävästi yhteydessä sydänkuolemiin European Heart Journal –lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan.

Kun otettiin huomioon otettiin muut riskitekijät kuten yleinen terveydentila ja muut sairaudet ja lääkkeet, digoksiini näytti olevan itsenäisesti yhteydessä 35 % kasvaneeseen sydäntautikuolleisuuteen, 41 % lisääntyneeseen kokonaiskuolleisuuteen ja 61 % kasvaneeseen kuolleisuuteen, joka aiheutui sydämen rytmihäiriöistä. Näin kertoo European Heart Journal –lehdessä julkaistu tutkimus.

Tutkimuksessa oli mukana hieman yli 4 000 henkilöä, joista noin puolella oli käytössä digoksiinilääkitys. Muut tutkimukseen osallistuneet saivat toisia sydänlääkkeitä tai hoitoja. Tutkimuksen aikana kuoli 666 potilasta, joista 375 oli käyttänyt digoksiinia viimeisessä seurannassa.

– Kyseessä on AFFIRM-tutkimuksen jälkinanalyysi. Tutkimusta ei alun perin suunniteltu selvittämään digoksiinin vaikutuksia, vaan AFFIRM-tutkimuksessa verrattiin kahta eteisvärinän eri hoitostrategiaa: rytmikontrollia ja sykekontrollia, sanoo HYKS:n sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri, dosentti Mika Laine.

Hänen mukaansa jälkianalyysien tulkintaan tulee aina suhtautua varovasti. Jos potilaita ei satunnaisteta, toiseen ryhmään voi valikoitua sairaampia potilaita.

– Tässäkin tutkimuksissa digoksiinin käyttäjillä oli useammin kardiomyopatiaa, läppävikoja ja keuhkosairauksia. Sekoittavia tekijöitä ei välttämättä pystytä poistamaan tilastollisella käsittelyllä.

Tuskin vaikutusta hoitokäytäntöihin

Laine toteaa, että aikaisemmassa satunnaistetussa tutkimuksessa (DIG) digoksiini ei lisännyt kuolleisuutta sydämen vajaatoimintaa potevilla. Vakavien rytmihäiriöiden riski tosin kasvoi varsinkin suuremmilla annoksilla.

– Vaikka European Heart Journal -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa on rajoitteensa, tulos on kuitenkin varsin merkittävä ja vahvistaa aikaisempia havaintoja digoksiiniin liittyvistä kammioperäisten rytmihäiriöiden riskistä.

Laineen mukaan tämä tutkimus tuskin muuttaa paljoakaan nykyisiä hoitokäytäntöjä.

– Eteisvärinän kammiovasteen hallinnassa beetasalpaaja on ensisijainen lääke. Digoksiinia voidaan käyttää beetasalpaajan ohella niissä tilanteissa, joissa eteisvärinän rytmiä ei saada muuten hallintaan. Suuria digoksiiniannoksia tulee välttää, ja erityistä varovaisuutta tulee noudattaa vanhusten kohdalla, Laine tähdentää.

Ulla Toikkanen
Kuva: Pixmac