Ehtiikö terveyskeskuslääkäri tutkia?
Perusterveydenhuolto tarvitsee lisää vaikuttavuustutkimusta, sanovat asiantuntijat.
Vuoden terveyskeskuslääkäri -tunnustuksen syksyllä saanut Tuire Saloranta työskentelee Vantaan Myyrmäen terveysasemalla.
Tuomas Koskela
Tuire Salorannan väitöstutkimus käsittelee muun muassa raskauden ehkäisyä ja raskaudenkeskeytyksiä.
Vaihtelua työhön. Mahdollisuus syventää osaamista. Intoa lukea lääketieteellistä kirjallisuutta. Kriittisyyttä tieteellisten tutkimusten arviointiin.
Tällaisia asioita terveyskeskuslääkäri voi ammentaa tutkimuksen tekemisestä, sanovat tätä juttua varten haastatellut yleislääketieteen toimijat.
Yleislääketieteen erikoislääkäri Tuire Saloranta tekee väitöskirjaa ja työskentelee Myyrmäen terveysasemalla Vantaalla. Tutkimus käsittelee muun muassa raskauden ehkäisyä ja sen saatavuuden vaikutusta raskaudenkeskeytyksiin.
Kimmokkeena tutkimukselle oli Vantaan kaupungin päätös jakaa ilmaista ehkäisyä alle 25-vuotiaille vuodesta 2013. Kollega houkutteli Salorannan tutkijaparikseen selvittämään päätöksen vaikutuksia. Tutkimus on osoittanut, että päätöksellä on ollut tavoiteltu vaikutus. Raskaudenkeskeytysten määrä väheni 80 prosenttia, osoitti jo julkaistu osa tutkimusta.
Juuri vaikuttavuustutkimusta perusterveydenhuolto kaipaa lisää.
– Ennen kaikkea uudet käytänteet ja interventiot vaatisivat tutkimusta, sanoo yleislääketieteen professori Tuomas Koskela Tampereen yliopistosta.
Hänen mukaansa on tavallista, että terveyskeskuksiin tulee käytänteitä, joista ei ole tutkimustietoa, hallituksen kärkihankkeita myöten.
Koskela viittaa edellisen hallituksen kärkihankkeeseen Omaolo-palveluun, jossa kansalainen saattoi arvioida hoidon tai palvelun tarvettaan sähköisen kanavan kautta.
Hankkeeseen ei osoitettu alun perin tutkimusmäärärahaa, joskin myöhemmin tutkimusta on alettu tehdä.
– Ilman tutkimusta on vaikea osoittaa, että käytänteestä on jotain hyötyä, Koskela sanoo.
Hyviä tuloksia hoitosuunnitelmasta
Samoilla linjoilla on Oulun yliopiston yleislääketieteen kliininen opettaja ja terveyskeskuslääkäri Maria Hagnäs Rovaniemen terveyskeskuksesta.
Hän vastaa puhelimeen Italiasta, jossa on tällä hetkellä postdoc-tutkijana.
– On tärkeä arvioida työtapoja ja toimintaa. Onko se kannattavaa, onko se kustannustehokasta, minkälaista hyötyä potilaat saavat? hän sanoo.
Hagnäs on mukana Rovaniemen terveyskeskuksen tutkimusryhmässä, joka selvittää muun muassa hoitosuunnitelman vaikuttavuutta tyypin kaksi diabeetikoiden hoidossa.
Tutkimus on vielä kesken. Rovaniemellä on satsattu hoitosuunnitelmiin, ja tuntuma on ollut, että työllä on ollut positiivinen vaikutus hoitotasapainoon. Tutkimusryhmä oli mukana hiljattain julkaistussa artikkelissa, jossa raportoitiin kakkostyypin diabeetikoille laaditun hoitosuunnitelman olevan yhteydessä parempaan hoitotasapainoon.
Aika on rahaa
Miten terveyskeskuslääkäri saa järjestettyä aikaa tutkimukselle?
Tuire Saloranta on tutkijaparinsa kanssa saanut neljänä vuonna valtion tutkimusrahoitusta (VTR) Vantaan kaupungin kautta. Sen turvin hän on voinut pitää tutkimusvapaata yhteensä noin kolme kuukautta vuodessa.
Viime vuonna hän teki tutkimusta enimmäkseen päivän viikossa. Se kävi raskaaksi. Alkavana vuonna hän suunnittelee ottavansa kokonaisia viikkoja tutkimusvapaata ja syksyllä kenties pidemmän jakson.
Maria Hagnäs teki aikanaan väitöskirjatutkimusta osa-aikaisen terveyskeskuslääkärin työn lomassa. Sodankylän varuskunnan varusmiesaineiston pohjalta tehty väitöskirja valmistui 2016. Kliinisenä opettajana Oulun yliopistossa toimiessaan hän sai lomitettua hoitosuunnitelmia koskevan tutkimuksen muun työn oheen.
Rovaniemellä käynnissä olevaan hoitosuunnitelman vaikuttavuustutkimukseen on saatu sekä VTR-rahoitusta että Lapin Kulttuurirahaston apurahaa.
Tuomas Koskela arvioi, että pidemmän päälle tutkimusta ei voi tehdä terveyskeskuslääkärin täyspäivätyön ohessa.
– Se on niin raskas työ.
Tutkimusvapaiden edellytys on rahoitus. Koskela harmittelee, että alalta puuttuu iso rahoittajasäätiö. 1990-luvulla perustettu Suomen yleislääketieteen säätiö on nuori ja pieni verrattuna joihinkin erikoisalakohtaisiin säätiöihin.
Esimerkiksi vuonna 2018 se rahoitti viittä tutkijaa yhteensä 15 000 eurolla. Summa on pieni verrattuna esimerkiksi Syöpäsäätiön viime vuonna myöntämään 7,3 miljoonaan euroon.
Tuire Saloranta pohtii, että myös terveyskeskukset voisivat itse rahoittaa tutkimusta, koska tutkimus edistää niiden toiminnan kehittämistä.
Tuki on tärkeää
Käytännön järjestelyjen kannalta on tärkeää, että työnantaja suhtautuu myönteisesti tutkimukseen ja tutkimusvapaisiin.
Se edistää Salorannan mielestä paitsi tutkimusta, myös työhyvinvointia ja työnantajan mahdollisuuksia pitää kiinni työntekijöistään.
Tutkimusta edistää myös, jos työpaikalla on useampi tutkimusta tekevä terveyskeskuslääkäri. Porukalla on mukavampi tutkia kuin yksin.
Rovaniemellä tutkimusta tekee eri aiheista yhteensä viisi terveyskeskuslääkäriä.
– Ryhmässä työskentelystä saa vertaistukea ja apua käytännön ongelmiin, Maria Hagnäs sanoo.
Rovaniemen terveyskeskuksen tutkivat terveyskeskuslääkärit tekevät yhteistyötä myös Oulun yliopiston Elinikäisen terveyden tutkimusyksikön kanssa.
Yleislääketieteen tutkijat verkostoituvat
Yleislääketieteen professori Tuomas Koskela Tampereen yliopistosta koordinoi 2015 perustettua tutkijaterveyskeskusten Tutka-verkostoa. Hän oli aikanaan mukana kokoamassa verkostoa, josta muodostui 23 terveyskeskusta käsittävä tutkimusinfrastruktuuri Pirkanmaan erityisvastuualueella.
Verkoston avulla haluttiin kerätä käytännönläheisiä tutkimusaiheita. Sen ensimmäinen tutkimus julkaistiin Lääkärilehdessä toukokuussa 2019. Se käsitteli kiireettömien EKG-tutkimusten määrän vaihtelua terveyskeskuksissa.
Aihe tuli esiin heti verkoston alkuvaiheessa. Monella oli käsitys, että terveyskeskusten välillä on suuria eroja EKG-lähetteiden määrissä.
Käsitys osoittautui oikeaksi. EKG:n kiireettömässä käytössä on jopa kymmenkertaista vaihtelua terveyskeskusten välillä. Eroihin voivat vaikuttaa potilaskunnan ikärakenne ja terveyskeskusten sisäinen työnjako, oli tutkijoiden johtopäätös.
Tutkimukseen osallistui 20 terveyskeskusta. Niiden yhteyshenkilöt keräsivät aineistot. Osa osallistui analysointiin ja raportointiin. Mukana oli myös yliopiston opettajia.
– Verkoston kautta enemmän tutkimusta tehneet ja vähemmän kokeneet pääsivät tekemään yhteistä tutkimusta. Tästä tykkään verkostotyössä. Se myös kaventaa yliopiston ja kentän välistä kuilua, Koskela sanoo.
Tuomas Koskela on mukana myös Euroopan laajuisessa yleislääkäreiden tutkijaverkostossa EGPRN:ssä Suomen edustajana. Kyseessä on Koskelan mukaan tiivis ja innostava yhteisö, jossa osallistujilla on palava into tutkimustyöhön kliinisen työn rinnalla.
Hän on mukana neljässä verkoston monikeskustutkimuksessa. Niiden aiheet ovat syövän varhaisdiagnostiikka, yleisten hengitystietulehdusten itsehoito, dementian varhaisdiagnostiikka ja lääkkeiden vähentäminen iäkkäillä.
– Olen yrittänyt kannustaa suomalaisia kollegoita mukaan ryhmiin. Se on ihan mahtava tapa verkostoitua.
