Kahdelle aterialle tarkoitettu einesruokapakkaus jakaa kaloritkin kahtia. Amerikkalaistutkimus osoitti ihmisten kaipaavan yksinkertaisempia merkintöjä.

Elintarvikkeiden pakkausmerkinnät ovat tarkasti harkittuja, ja niitä säätelevät lait ja ohjeet, mutta myös markkinoinnilliset päämäärät. Yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että moni kuluttaja kaipaa yksinkertaisempia pakkausmerkintöjä.

Jos esimerkiksi einesruokapakkaus sisältää kaksi tarjoiluannosta ja pakkauksessa kokonaiskalorimäärä on ilmoitettu yhdelle annokselle, ihminen lukee ensisijaisesti kalorimäärän tarkoittavan koko pakkausta. Tämän paljasti tuore amerikkalaistutkimus, joka osoitti ihmisten kaipaavan yksinkertaisempia merkintöjä.

Professori Pertti Mustajoki ymmärtää hyvin pakkausmerkintöjen monitulkintaisuudesta johtuvat ongelmat. Hän kaipaisi kaikinpuolin selkeämpiä pakkausmerkintöjä. Neuvokin on selkeä:

– Ainakin puolen sentin kirjaimilla seuraavat neljä tietoa: kaloritiheys eli kcal/100 g sekä annosta kohden kovan rasvan määrä, suolan määrä ja kuitujen määrä. Muut tiedot voisi antaa suunnilleen nykyisessä muodossa, Mustajoki vinkkaa.

Pikkutarkat terveystietoiset lukevat pienetkin präntit

– Nykyisillä merkinnöillä lienee vaikutusta vain pienehköön osaan ihmisiä, eli lähinnä niihin, jotka ovat ruokatietoisia. Enemmän vaikutusta voisi olla, jos merkintöjä kehitettäisiin terveyden kannalta informatiivisemmiksi ja tärkeitä asioita korostettaisiin, Mustajoki sanoo.

Mustajoki kuitenkin arvioi, että kalorimäärän kertominen nimenomaan annosta kohti on järkevintä. Esim. suolassa ja kovassa rasvassa se on tärkeä tieto, mutta painonhallinnassa vähemmän hyödyllinen.

– Painonhallinnan kannalta, minkä ruoka-asioissa pitäisi olla tärkeydessä ykkössijalla, energiatiheys eli “kaloriväkevyys” ratkaisee. Eli kcal/100 grammaa on tärkein tieto. Se johtuu siitä, että kylläisyys syntyy pääasiassa ruuan määrästä mahalaukusta. Mahalaukullisesta 200 kcal/100 g ruokaa saa kaksi kertaa enemmän kaloreita kuin 100 kcal/100 g.

Joskus painonhallintaan annetaan ohjeita “painoneutraalista” energiatiheydestä, mikä Mustajoen mukaan lienee jossain 130–150 kcal/100 g tienoilla. Käytännössä lautasella voi tietenkin olla ydympää tavaraa, kunhan laimentaa sitä kasviksilla, eli siis muistaa lautasmallin.

Lääkäreiden koulutuksessa on Mustajoen mukaan edelleen kovin vähän ravitsemustietouta.

– Mutta lääkärit voivat ohjata potilastaan kansantajuisen tiedon äärelle. Esimerkiksi Terveyskirjastossa on paljon kirjoituksia ravinnosta, Mustajoki vinkkaa.

Ulla Järvi
Kuva: Panthermedia