Lääkärin on ensi vuonna ilmoitettava suoraan poliisille, jos epäilee lapseen kohdistuvaa seksuaalirikosta. Poliisi näkee tämän nopeuttavan tutkintaa, mutta lääkäristä ilmoittamisvelvollisuus voi tuntua painavalta.

Lastensuojelulain muutos tuo lääkäreille taas uuden ilmoitusvelvollisuuden. Lasten ja nuorten parissa toimivalla on ensi vuonna velvollisuus ilmoittaa suoraan poliisille, mikäli hänellä on syytä epäillä alaikäisen joutuneen seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi.

Lastensuojelulain muutos vuoden 2012 alussa on ollut lääkäreille melkoinen yllätys, sillä siitä on tiedotettu varsin vähän. Ilmoitusvelvollisuus tuntuu painavalta, ja samalla monia epäilyttää, miten yhteistyö paikallispoliisin kanssa alkaa sujua.

- Mistä lääkäri voi tietää, onko "syytä epäillä" -kynnys ylittynyt? Kuinka rankalla koneistolla poliisi lähtee epäilyä selvittämään? Koituuko lapselle tai nuorelle ja hänen perheelleen ilmoituksesta enemmän haittaa kuin hyötyä? pohtii lastenpsykiatri

Merja Mäki

Tampereen lastenneuvolasta.

- Meille olisi riittänyt oikeus ilmoituksen tekoon, sanoo lastentautien ja lastenneurologian erikoislääkäri, sosiaalipediatri Satu Kivitie-Kallio HYKS:n lastenklinikan sosiaalipediatrian yksiköstä.

Helsingissä on toiminut jo useita vuosia viranomaistyöryhmä, jossa on poliisin, lastensuojelun ja HYKS:n edustajia. Satu Kivitie-Kallio kertoo, että ryhmässä on käsitelty lasten pahoinpitelyjä ja yritetty edistää sitä, että lääkärillä olisi oikeus ilmoittaa suoraan poliisille lasten vakavista pahoinpitelytapauksista, jotta tapausten tutkinta ei viivästyisi.

- Nyt lakiuudistus ei koske ollenkaan lasten pahoinpitelyjä, vaan lääkäri tekee vastakin lastensuojeluilmoituksen ja sitten lastensuojelu ilmoittaa poliisille, Kivitie-Kallio toteaa.

Tutkinnan alku nopeutuu

Poliisin näkökulmasta lainmuutos merkitsee ennen kaikkea tutkinnan käynnistymistä mahdollisimman varhain.

- Pystymme puhuttamaan asianosaisia kenties aivan tuoreeltaan. Saatamme löytää esimerkiksi DNA-jälkiä tai muita rikostutkinnassa hyödyllisiä jälkiä tai merkkejä. Aina toki näin ei ole, mutta jo ihmisten puhuttaminen ilman pitkiä aikaviiveitä voi auttaa tutkimista, kertoo vanhempi konstaapeli

Mia Tuominen

Helsingin poliisilaitokselta.

Tuominen on perehtynyt lasten ja nuorten seksuaalirikosten tutkintaan ja myös kouluttanut poliiseja. Hän sanoo, että lähes jokaisella poliisilaitoksella kautta Suomen on seksuaalirikoksiin erikoistunut rikostutkija. Lääkärin ei tarvitse pelätä lapsen tai nuoren joutuvan ammattitaidottomiin käsiin.

- Poliisi ei lähde tutkimaan tällaisia tapauksia rymistellen, painottaa myös poliisitarkastaja

Antti Simanainen

sisäasiainministeriön poliisiosastolta.

Simanainen sanoo, että poliisitutkinta merkitsee uhrin lisäksi myös muiden asianosaisten ja lähipiirin puhuttamista. Vasta kun rikoksen tunnusmerkistö täyttyy, poliisi käynnistää varsinaisen esitutkinnan.

Uudenlaista yhteistyötä

Mia Tuominen ja Antti Simanainen korostavat, että lääkärille riittää ilmoituksen tekemiseen epäilys, joka on syntynyt lääketieteellisten havaintojen ja potilaan kuulemiseen perustuen. Lääkärin ei tarvitse pohtia, millaisella rikosnimikkeellä ilmoitus pitäisi tehdä.

Lain muutos merkitsee parhaimmillaan uudenlaista yhteistyötä lääkärien ja poliisien kesken. Molemmat osapuolet tuovat asian selvittämiseen oman alansa osaamista - samaan tapaan kuin vaikkapa kuolemansyynselvittelyssä. Lääkäri voi ottaa poliisiin yhteyttä myös pohtiakseen omien epäilyjensä tai havaintojensa merkitystä. Poliisilla voi olla kenties muuta tietoa lapsen tai nuoren elinympäristöstä, joka voi vahvistaa tai hälventää epäilyjä.

- Poliisille olisi riittänyt ammattihenkilöiden oikeus ilmoittaa suoraan poliisille, kun epäilevät seksuaalirikosta, huomauttaa Mia Tuominen. Ilmoitusvelvollisuus on kuitenkin merkki siitä, että yhteiskunta pitää rikosta vakavana.

Lastenpsykiatri:
Usein ollaan myöhässä

Osastonlääkäri Merja Oksanen HUS:n lasten oikeuspsykiatrian keskuksesta näkee lakimuutoksessa hyvää ja huonoa.

- Jos tutkinta saadaan nopeutumaan joka portaassa, seksuaalista väkivaltaa kokenut lapsi ja nuori pääsee nopeammin avun piiriin ja teot saadaan loppumaan. Mutta ovatko poliisin ja lastensuojelun - tai meidän terveydenhuollon - resurssit riittävät? pohtii Oksanen.

Pieniin lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia pitkään selvittänyt Oksanen sanoo, että väistämättä osa epäilyistä osoittautuu vääriksi. Lapsen alapään punoitus ei yleensä johdu hyväksikäytöstä, vaikka se voi olla merkki siitäkin. Lapsen oudot, seksuaalisävytteiset jutut voivat olla väärä tai oikea signaali.

- Jos poliisi tulee omilla menetelmillään selvitykseen mukaan, nopeuden merkitys korostuu. Epäillyn hyväksikäyttäjän nettisivujen ja asunnon tutkiminen mahdollisimman pian estää esimerkiksi lapsipornomateriaalin hävittämisen. Se voi tuntua rymistelyltä, jos epäilyt ovat aiheettomia, mutta entä jos näin ei olekaan?

Merja Oksanen sanoo, että pääkaupunkiseudulla lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia tutkivat yleensä kokeneet ja taitavat poliisit, jotka ovat voineet erikoistua niihin. Vaikka perheen taustoja joudutaan selvittämään, epäiltyjä rikosnimikkeitä ei tarvitse kertoa.

- Käytännön kokemukseni on, että aivan liian usein tutkinnan etenemisessä on turhia viiveitä. Ne voivat liittyä perheeseen, lastensuojelun, poliisin tai joskus myös meidän osaamiskeskuksen toimintaan. Joskus myös huoli ja epäilys perheen tilanteesta ovat heränneet jo usealla taholla, mutta joka paikassa on jääty seuraamaan tilannetta. Viranomaisten yhteispalaverissa nämä tiedonpalaset pitäisi saada koottua yhteen, Oksanen huomauttaa.

Fakta

Mitä merkitsen potilasasiakirjoihin?

Jos lapsi on hoidossa terveydenhuollossa, lastensuojeluilmoitus kirjataan lapsen potilasasiakirjoihin.

Mikäli lapsella ei ole hoitosuhdetta, lastensuojeluilmoitus merkitään erilliseen rekisteriin.

Vanhempien potilasasiakirjoihin lastensuojeluilmoitus merkitään ainoastaan silloin, jos sillä on merkitystä potilaan sairauden diagnosoinnin, hoidon tai hoitosuunnitelman kannalta.

Lähde: Kuntaliitto