– Työtä voi nyt tehdä rauhallisemmin. Kun potilaat pääsevät ajoissa vastaanotolle, lääkärikin pääsee tekemään oikeita asioita oikeaan aikaan, terveyskeskuslääkäri Kirsi Orasaari sanoo.

Lyhyemmät jonot ja ­tyytyväisemmät potilaat näkyvät terveyskeskuslääkärin arjessakin. Terveyspalvelujen johtaja ei edes halua poistaa jonoja ­kokonaan.

Hoitoonpääsy on terveyskeskusten pullonkaula. Kansalaiset ovat tyytymättömiä siihen, vaikka tilanne on viime vuosina hieman parantunut, osoittaa Lääkäriliiton tut­kimus.

Myös Espoolla on ollut ongelmia: jonot lääkärin vastaanotolle ovat olleet luvattoman pitkät, lääkäreistä on ollut pulaa ja henkilökunnan vaihtuvuus on ollut suurta.

Vuoden 2013 alussa Espoon terveyspalvelujenjohtajaksi pal­kattiin kaupa­llisen koulutuksen saanut lääkäri Eetu Salunen. Salunen lupasi pistää tuulemaan. Hän sanoi ­uudistavansa johtamista, vähentävänsä byrokratiaa ja lisäävänsä tukea nuorille lääkäreille.

Onko tilanne sen jälkeen muuttunut?

– Jonot ovat lyhentyneet ja potilaat ovat aiempaa tyytyväisempiä, Salunen sanoo.

Salusen mukaan jonot olivat ryöpsähtäneet pitkiksi syksyllä 2012. Tilanne heikkeni nopeasti, kun kaupunki säästi eikä sijaisia saanut palkata. Sinällään Espooseen pitäisi olla helppo saada hoitohenkilökuntaa.

– Sijainti on hyvä ja kaupunkilaiset melko nuoria ja terveitä. Ei tänne pitäisi olla mitään ongelmaa rekry­toida.

Työnhakijamäärät ovat kasvaneet

Tällä hetkellä Espoo ei pode pahaa lääkärivajetta. Vuokralääkäreistäkin on päästy. Ihan niin pysyviä työsuhteita ei ole saatu aikaan kuin Salunen aloittaessaan toivoi.

– Meillä on edelleen paljon nuoria lääkäreitä ja paljon vaihtuvuutta. Siihen on ollut sopeuduttava.

Kokeneet lääkärit tulisivat Salusen mukaan kaupungille halvemmiksi, vaikka heidän palkkatasonsa on kovempi kuin nuorilla lääkäreillä.

– Nuoret maksavat oppirahoja, he kirjoittavat enemmän lähetteitä ja teettävät tutkimuksia.

Tutorlääkäreitä on yritetty saada lisää, mutta kokeneita lääkäreitä ei ole ollut helppo saada sitoutumaan nuorten lääkäreiden avuksi. Perehdytystä on kehitetty ja Salunen vakuuttaa sen olevan nykyään parempaa kuin ennen.

Hän arvioi, että tehdyt muutokset ovat olleet oikeanlaisia, sillä hakijamäärät ovat kasvaneet. Tosin myös työtilanne pääkaupunkiseudulla on muuttunut.

– Isoja opiskelijaryhmiä valmistuu lääketieteellisestä tiedekunnasta ja toisaalta yksityinen sektori näyttää olevan supistumassa.

Tarkempaa seurantaa

Salunen on uudistanut johtamista yhdessä johtavan ylilääkärin Tuija Kumpulaisen kanssa. Työnjakoa on kehitetty ja puuttuvia apulaisylilääkäreitä on saatu palkatuksi. Terveysasemille on annettu mahdollisuuksia kehittää itse omaa toimintaansa. Tuloksia seurataan tarkemmin kuin ennen ja jos tavoitteita ei saavuteta, mietitään heti, miten tilanne voitaisiin korjata. Kustannusten seuraaminen on tehty aiempaa helpommaksi.

– Tuottavuutta voi nykyään seurata terveysasemittain. Näemme helposti, kuka käyttää resursseja tehokkaimmin.

Kaksi terveysasemaa on ulkoistettu – tai tuotetaan alihankintana, kuten ­Salunen mieluummin sanoo. Salunen on tyytyväinen näiden terveysasemien, Oma Lääkärisi Espoontorin ja Oma Lääkärisi Puolarmetsän, toimintaan. Ne ovat hänen mukaansa muutoksissa ketterämpiä kuin kunnallisen byrokratian ehdoilla toimivat omat terveys­asemat.

– Aluksi potilaita siirtyi jonkin verran läheiseltä Samarian terveysasemalta Espoontorille. Sittemmin potilaita on siirtynyt myös takaisin. Molemmat terveysasemat toimivat nyt hyvin.

Salusen mukaan viime vuonna tehtiin kaiken kaikkiaan hyvää tulosta.

– Tuottavuus nousi, saatiin säästöjä aikaiseksi, sekä työtyytyväisyys että potilastyytyväisyys kasvoivat, hän kehuu.

Vanhat ja sairaat terveyskeskukseen

Hoitoonpääsyssä on edelleen isoja eroja terveysasemien välillä. Suurimmassa osassa jonot olivat syksyllä alle 20 päivän mittaisia, mutta Matinkylässä jono oli venähtänyt 59 päivään. Tähän on tarkoitus puuttua tänä keväänä.

– Matinkylä on sosioekonomisesti kuormittavampi kuin moni muu alue, Salunen toteaa.

Kaikki ei ole mennyt niin kuin hän suunnitteli.

– Ajattelin esimerkiksi, että ihmiset vaihtaisivat enemmän terveysasemaa ja tasaisivat siten kysyntää. Sitä ei kuitenkaan ole tapahtunut kovin paljon.

Salunen on ollut pettynyt siihen, miten vaikeaa julkisessa terveydenhuollossa on palkita erityisen tehokkaita työntekijöitä hyvästä tuloksesta. Myös tietojärjestelmät ovat osoittautuneet odotettua kankeammiksi.

Espoossa on tänä vuonna tavoitteena, että jonot terveyskeskuslääkärin vastaanotoille saataisiin keskimäärin 14 päivään. Paljon lyhyemmiksi jonoja ei ole Salusen mukaan syytä painaa.

– Jos terveyskeskukset toimivat liian hyvin, potilaita alkaa tulla työterveyshuollosta terveyskeskusten asiakkaiksi. Meillä ei ole rahaa tuottaa terveyspalveluja kaikille. Minusta terveyskeskusten pitäisi keskittyä hoitamaan pitkäaikaissairaita ja vanhoja.

Työniloa Tapiolassa

Terveyskeskus­lääkäri Kirsi Orasaaren (kuvassa) vastaanotolla käy enimmäkseen hoitoon tyytyväisiä potilaita.

– Vaikka tyytymättömyyttä olisi, se ei näy siinä vaiheessa, kun potilas on vastaanottohuoneeseen päässyt.

Orasaari tuli töihin Tapiolan ter­veysasemalle vuonna 2007. Työn tekemisen tavat ovat muuttuneet.

Ensimmäinen iso muutos oli väestövastuusta luopuminen ja kiinteään työaikaan siirtyminen koko Espoossa vuonna 2011.

– Väestövastuusta luopuminen helpotti hoitoonpääsyä joillain alueilla, mutta vaikeutti toisilla. Tilanne ­tasoittui, mutta jonoista ei päästy.

Kun vastaanottoaikoja ei ollut antaa, potilaita yritettiin auttaa puhelimitse. Kun vastaanotolle viimein pääsi, potilaan vaiva oli joko jo parantunut tai sitten niitä oli tullut lisää. Päivystyksiin päätyi paljon puolikiireellisiä tapauksia.

Oikeita asioita oikeaan aikaan

Viime vuosina jonot ovat vähitellen lyhentyneet. Samalla asenteet ja ilmapiiri ovat parantuneet. Syksyllä vastaanotolle pääsi 1–2 viikossa. 
Tällä hetkellä jono lienee hieman pidempi.

– Jonojen lyhentymisen myötä olemme päässeet kehittämään toimintaa. Olemme esimerkiksi ottaneet käyttöön ajanvarauksen päivystykseen. Osana päivistä kaikki potilaat saadaan hoidettua varattuina aikoina. Mutta niinäkin päivinä, kun osa päivystyspotilaista tulee ilman ajanvarausta, jonoja on vähemmän kuin ennen.

Nykyään lääkärit pääsevät tekemään koko päivän yhtä asiaa: päivystystä, kouluterveydenhuoltoa, pienkirurgiaa. Orasaaren viikkoon kuuluu puoli päivää neuvolalääkärinä ja päivä diabeteslääkärinä Jorvin sairaalassa.

Kaikkien ei enää tarvitse tehdä ihan kaikkea, vaan Orasaari on saanut valita, mistä on erityisen innostunut. Kiinnostuksen kohteet otetaan huomioon myös rekry­toinnissa.

– Työtä voi nyt tehdä rauhallisemmin. Kun potilaat pääsevät ajoissa vastaanotolle, lääkärikin pääsee tekemään oikeita asioita oikeaan aikaan. Se tuo työniloa.

Hertta Vierula
Kuva: Mikko Käkelä

Lue koko juttu perjantaina 13.3. ilmestyvästä Lääkärilehdestä 11/2015.