- Yksikään lääkäri ei voi työssään välttyä eettisiltä jännitteiltä ja ongelmilta. Vaaditaan kuitenkin herkkyyttä ja tilanteiden lukutajua nähdä ongelmat, sanoo lääketieteellisen etiikan professori

Veikko Launis

Launis puhuukin eettisistä lukulaseista, jotka auttavat pysähtymään punnintaa vaativan tilanteen kohdalle.

- Lääkärin etiikka ei palaudu psykologiaan, lainsäädäntöön, lääketieteeseen tai ekonomiaan enempää kuin yleeseen mielipiteeseen tai käytäntöihin eli niin sanottuun maan tapaan. Vastuuta eettisestä päätöksenteosta ei myöskään voi sälyttää muiden harteille, Launis korostaa.

Mistä eettiset ongelmat sitten tulevat ja miten ne huomaa?

Veikko Launis sanoo etiikan perustuvan tavoitteisiimme siitä, millainen on hyvä lääkäri ja millainen on potilaan rooli. Ajattelukykyinen lääkäri kohtaa potilaan kokonaisvaltaisesti tavoitteenaan inhimillisen kärsimyksen lievittäminen. Luottamus lääkärin ja potilaan välille syntyy tavoitteen molemminpuolisesta ymmärtämisestä.

- Lääkärikoulutuksessa voidaan tavoitteeksi ottaa myös ennen kaikkea toimintakykyisten lääkärien kouluttaminen. Tällainen lääkäri kohtaa potilaan fysiologisena ja mekaanisena olentona tavoitteenaan havaittujen vikojen ja toimintahäiriöiden poistaminen.

- Voimme myös määritellä potilaan roolin tavalla, joka esimerkiksi tukee lääkärin ehdotonta auktoriteettia ja paternalistista suhtautumista potilaisiin. Tai voimme tukea potilaan roolin kehittymistä kohti ylenpalttista autonomiaa, joka lähentelee jo hylkäämistä, Launis pohtii.

Lääkäri ei voi ratkaista kaikkea

Lääkärin oikeaa ja väärää pohdittiin maanantaina Helsingissä Lääkäriliiton järjestämässä kansainvälisen lääketieteellisen etiikan päivän seminaarissa.

Seminaarissa puhunut Helsingin ortodoksisen seurakunnan pastori Isä Mitro muistutti länsimaisen etiikan juontuvan antiikin ajan filosofiseen pohdintaan.

- Esimerkiksi Hippokrateen vala on tuskin yhden ihmisen hengentuote, vaan siihen on koottu jo valmiina olleet eettiset kirjoitukset, perimätieto ja vallitseva kulttuuri. Antiikin ajan ajattelu perustuu ideaan ihmisestä mikrokosmoksena häntä ympäröivän makrokosmoksen peilinä. Käsitys merkitsee, että ihminen on otettava huomioon kokonaisena, jolloin tärkeää ovat sekä mielen että ruumiin terveys ja tasapaino, Isä Mitro sanoo.

Hän korostaakin useaan otteeseen ihmisen omaa vastuuta hyvinvoinnistaan. Lääkäri ei voi parantaa ihmistä, jos tämä kieltäytyy paranemasta. Lääkärin eettinen haaste on pystyä havaitsemaan ja ymmärtämään, kuinka tietoisia potilaan valinnat ovat.

- Itse ajattelen mielen terveyden ja eheyden merkitsevän ymmärtämystä ihmisen osasta tässä maailmassa. Aikani kuluu vääjäämättä, jossain vaiheessa sairastun ja aikanaan kuolen. Mitä teen tänä aikana, on paljolti itseni varassa, Isä Mitro miettii.