Lääkärilehti selvitti kilpaillun EVO-tutkimusrahoituksen jakautumista nais- ja mieslääkärien kesken. Tulokset olivat hämmentäviä. Maailman tasa-arvoisimmassa maassa naiset näyttävät saavan kilpailtua EVO-tutkimusrahoitusta harvemmin ja vähemmän.

Tutkimustoiminnan aiheuttamiin kuluihin tarkoitettu erityisvaltionosuus, tutkimus-EVO, on kaiken kaikkiaan 40 miljoonaa euroa vuonna 2009. Summa on vuosien varrella pienentynyt, mutta muodostaa yhä merkittävän osan tutkimuksen julkisesta rahoituksesta. Summasta noin puolet on kilpailtua EVO-tutkimusrahoitusta.

Pyysimme yliopistollisilta sairaanhoitopiireiltä tiedot kilpaillun EVO-tutkimusrahoituksen saajista ja myönnetyistä summista. Tiedot useammalta vuodelta saatiin HUS:sta, Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiristä ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiiristä.

Saimme tiedot EVO-tutkimusrahoituksen saajista ja saaduista summista. Laskimme kuinka raha jakautui sukupuolten välillä - kuinka suuri osa saajista oli naisia ja poikkesivatko naisten ja miesten saamat summat toisistaan. Tutkimusryhmien saama EVO-rahoitus jaoteltiin vastuullisen tutkijan sukupuolen mukaan - useimmissa sairaanhoitopiireissä ei ollut eroteltu oliko raha myönnetty henkilölle vai tutkimusryhmälle.

Naisille harvemmin ja vähemmän

Naisten osuus EVO-rahoituksen saajista oli pienempi kuin miesten. Naiset saivat pienempiä summia. Naiset myös hakivat harvemmin.

Heikoimmin rahanjaossa pärjäsivät HUS:n naiset, joiden osuus EVO-rahoituksen saajista oli 31-33 % vuosina 2005-2009 (taulukko 1). Tasaisinta rahanjako oli Turussa, missä vuonna 2006 naisten osuus oli yli puolet. Vuosina 2005-2009 osuus vaihteli 39 % ja 52 % välillä. Kuopiossa naisten osuus oli 32-43 %.

Naisten saamat rahasummat olivat pienempiä kuin miesten. HUS:ssa erot olivat tasaisimmat, Turussa ja Kuopiossa naisten saamien EVO-eurojen mediaani oli joinakin vuosina noin puolet miesten saamista rahoista (kuvio 1).

Miehet saivat useammin suuria, yli 40 000 euron summia. Vuosina 2004-2009 yli 40 000 euroa saaneista oli naisia HUS:ssa ja Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirissä 24 %, Pohjois-Savon sairaanhoitopiirissä 33 %.

Tietoja siitä, minkälaisia summia naiset hakivat, ei ollut saatavissa.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin antamien tilastojen mukaan Tampereella hakijoiden ja rahaa saaneiden suhde oli muita tasaisempi. Vuonna 2008 hakemuksia tuli 206, joista päätutkijana oli mies 106 hakemuksessa, ja nainen 100 hakemuksessa. Rahoitustuki myönnettiin 157 tutkimussuunnitelmalle, joista 82:ssa päätutkijana oli mies, 75:ssä nainen. Saaduista summista ei saatu tietoa. Tampereelta ei saatu kuin yhden vuoden tiedot.

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin luvut puuttuvat, sillä Oulusta ei saatu tietoja lainkaan.

HUS:lta saatiin luvut hakijoiden sukupuolijakaumasta. HUS:n tilastossa hakemukset oli jaettu suuriin, yli 90 >000 euron hakemuksiin ja pieniin, alle 90 >000 euron hakemuksiin. Naisten osuus hakijoista oli vuosina 2004-2009 jatkuvasti alle puolet. Pienempiä summia hakeneista tutkijoista oli vuosina 2004-2008 naisia 36,5 %, suuria summia hakeneista 25,3 %. Pienempiä summia saaneista naisia oli 29 % ja suuria summia saaneista 21,3 %. Naiset eivät siis saaneet rahoitusta samassa suhteessa kuin hakivat, vaan vähemmän.

Vertailimme myös HUS:ssa isoja summia vuosina 2007-2009 saaneiden lääkäreiden Terkko-faktoreita eli pisteitä, joita tutkijat ovat saaneet tieteellisistä artikkeleista. Tiedot Terkko-faktoreista olivat puutteelliset, kaikista tutkijoista tietoa ei saatu. Yli 40 >000 EVO-euroa saaneiden miesten Terkko-faktori oli keskimäärin 19,4 ja naisten 28,1. Yli 100 >000 euron määrärahoja saadakseen naisilla piti olla 46,7 pistettä, kun miehille riitti 19,0.

Naisia ei tueta

EU:n vastailmestyneessä sukupuolten tasa-arvon ongelmia julkisessa tutkimusrahoituksessa selvittävässä raportissa "The Gender Challenge in Research Funding" todetaan, että naiset eivät pääse tutkimushierarkiassa eteenpäin yhtä hyvin kuin miehet. Raportissa analysoidaan julkisen tutkimusrahoituksen ongelmia tasa-arvon kannalta 33 Euroopan maassa. Tutkimusrahoitus on kaikkialla yhä tärkeämpi edellytys tutkijanuralla etenemiseen. Raportin mukaan naiset ovat kaikkialla Euroopassa heikommassa asemassa tutkimusrahoituksessa. Tosin erot eri maiden välillä ovat suuret.

Kaikissa Euroopan maissa, joista tietoja oli saatavilla, naiset hakevat vähemmän kuin voisi olettaa sen perusteella, mikä on heidän osuutensa tutkijoista. Syitä lienee monia, mutta raportissa todetaan, että asiaa on tutkittu hämmästyttävän vähän.

Sosiologi

Liisa Husu

on tutkinut pitkään naisten asemaa tiedemaailmassa. Hänellä on tarjota joitain vastauksia.

- Naiset saavat vähemmän tukea ja kannustusta akateemisella uralla. Erot syntyvät usein jo ennen väitöskirjavaihetta, kun lupaavia nuoria tutkijoita nostetaan tutkimusryhmiin.

Kavereille rahaa?

Husun mukaan nuoret miehet saavat helpommin tukijoita ja verkottuvat vaivattomammin. Naisten on sen sijaan vaikeampi päästä mukaan erilaisiin tieteen epävirallisiin verkostoihin, joissa paljon ammatillisesti tärkeää hiljaista tietoa välittyy - ja joiden piiristä noustaan ja nostetaan hierarkiassa ylöspäin.

Osasyynä on homososiaalisuudeksi kutsuttu ilmiö. Ihmiset suosivat usein omaa sukupuoltaan ja hakeutuvat oman sukupuolensa seuraan.

- Tämä näkyy vaikkapa Akatemian rahoittamissa tutkimusryhmissä: naisten johtamissa tutkimusryhmissä on enemmistö tutkijoista naisia, miesten johtamissa miehiä. Syvälle iskostuneet, usein tiedostamattomat kulttuuriset käytännöt saattavat ohjata valintojamme, Husu kertoo.

Johtoportaassa on usein miesenemmistö, mikä saattaa johtaa miesten suosimiseen.

- Niin käy helposti, ellei tasa-arvokysymyksiin kiinnitetä erityistä huomiota, Husu kertoo.

Vaikka rahanjaon perusteena käytetään tieteellistä vertaisarviointia, tutkimusten mukaan päättäjien verkostojen jäsenille raha saattaa irrota helpommin. Ruotsissa 1997 lääketieteellisen toimikunnan rahoituspäätöksistä tehty tutkimus "Sexism and nepotism in peer review" osoitti, että naishakijoita syrjittiin ja toisaalta päättäjien omien verkostojen jäsenille jaettiin rahaa Ruotsin Vetenskapsrådetissa. Tutkimus herätti huomiota kansainvälisestikin ja johti muutoksiin rahanjaon periaatteissa. Vuonna 2007 tehty uusintatutkimus osoitti, että sukupuolisyrjintä oli vähentynyt, mutta nepotismi jylläsi edelleen. Päättäjien verkostojen ulkopuolella olevat miehet ja naiset pärjäsivät hakemuskilvassa yhtä huonosti.

- Tätä olen kuullut joidenkin tiedepäättäjien kommentoivan, että ei olisi kyllä mahdollista Suomessa, vaikka Suomi on samanlainen pieni maa, jossa myös piirit ovat pienet, Husu ihmettelee.

Suomessa vastaavaa tutkimusta ei ole tehty.

Lääkkeiksi avoimuus ja tilastointi

EU-raportissa annetaan neuvoja ja suosituksia tasavertaisen tutkimusrahoituksen saavuttamiseksi. Ensimmäinen neuvo on, että rahoittajatahojen pitää ottaa tasa-arvoasiat vakavasti.

Rahanjaon läpinäkyvyys on tärkeää: prosessien, perusteiden ja tulosten pitäisi olla helposti saatavilla. Läpinäkyvyys estää kaikenlaisia väärinkäytöksiä ja turhia epäilyjä. Julkisen rahoituksen kohdalla läpinäkyvyyden pitäisi olla itsestään selvää. Rahanjaon raportoinnissa pitäisi aina tuoda esiin niin hakijoiden, rahoitusta saaneiden kuin myös arvioijien sukupuolijakauma. Näiden tietojen pitäisi olla julkisesti saatavilla.

Naisten osuutta hakijoina pitäisi verrata siihen joukkoon, jonka potentiaalisesti voidaan olettaa hakevan rahoitusta. Syyt naisten hakemusten vähäisyyteen pitäisi selvittää ja esteitä poistaa. Perheen ja tutkimustyön yhdistämistä pitäisi helpottaa.

Rahoituksen jakajienkaan sukupuoli ei ole merkityksetön. Portinvartijoissa pitäisi olla molempia sukupuolia.

Useimmissa yliopistollisissa sairaanhoitopiireissä on toimikunta tai työryhmä rahaa jakamassa. Niissä toimikunnissa, joiden sukupuolijakaumasta saimme tiedon, oli 30-40 % naisia.

"Kaikki samalla viivalla"

Sairaanhoitopiirien tutkimusvastaaville tehty kysely osoitti, että tasa-arvoasioita ei oteta huomioon EVO-rahan jaossa. Perusteena oli, että kaikki ovat samalla viivalla ja meriitit ratkaisevat. Yleisesti katsottiin, ettei tasa-arvo-ongelmia ole. Tilastoja rahanjaosta miesten ja naisten kesken ei sairaanhoitopiireissä ollut tehty, mutta rahan arveltiin jakautuvan samassa suhteessa kuin tutkijoissa on miehiä ja naisia.

Miesten yliedustus johtavilla paikoilla ja siten meritoituneimpina tutkijoina onkin luultavasti osaselitys miesten johtoasemalle rahanjaossa. Yhdellä professorilla voi olla useita EVO-tutkimusrahoitusta saavia tutkimusryhmiä. Miesten yliedustus professori- ja ylilääkärikunnassa on tunnettu tasa-arvon ongelma sekin. Päätyökseen tutkivat naiset pärjäävät erinomaisesti, mutta heidän osuutensa professorikunnassa kasvaa hyvin hitaasti.

Sairaanhoitopiirien vastauksissa toistui myös arvio, jonka mukaan tutkimustyön raskaus, epävarmuus ja sitovuus voivat vaikuttaa naisten määrään, ei erityisesti EVO-rahoituksen saajina, mutta tutkijoina yleensä. Arvioiden mukaan naiset joutuvat asettamaan perheen urakehityksen edelle.

Toisaalta tilastot tutkimustyötä tekevistä lääkäreistä osoittavat, että heistä melko tarkalleen puolet on naisia. Myöskään Liisa Husun tutkimustulokset eivät tue käsitystä perheestä tutkijanuran esteenä.

- Minun haastattelemani tutkijanaiset pitivät perhettä voimavarana, eivät taakkana, Husu sanoo.

- Jos tutkimusrahoituksen vinoutumia ei pyritä oikomaan, niin todennäköinen seuraus on, että keskinkertaisetkin miehet saavat helpommin rahoitusta kuin lahjakkaat naiset, ja tutkimuksen laatu kärsii, Liisa Husu pohtii.

- Naiset ovat tiettävästi kuitenkin yhtä pystyviä kuin miehet.

Tietoa oli vaikea saada

Tiedon saaminen EVO-rahan jakautumisesta tätä juttua varten oli hankalaa. Tiedot EVO-rahan saajista saatiin Helsingistä, Turusta ja Kuopiosta. Tampereelta tietoja ei saatu useammalta vuodelta. Oulusta tietoja ei - rahoituksen julkisuudesta huolimatta - annettu lainkaan.

Tiedonsaannin ongelmat saattavat johtua siitä, ettei EVO-rahan jakautumisen seuranta ole yhtenäistä ja määrätietoista. Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksessä vuodelta 2005 sanotaan, että vaikka STM:n ohjeiden mukaan EVO-tutkimusrahan käytöstä tulee raportoida STM:lle, raportit ovat puutteellisia ja keskenään vertailukelvottomia.

Raportoinnin puutteellisuudesta johtuen STM:llä ei valtiontalouden tarkastusviraston selvityksen perusteella ole käytössään vertailukelpoista tietoa EVO-tutkimusrahan jakautumisesta. Osasyynä puutteelliselle raportoinnille pidetään STM:n kiinnostuksen puutetta: sairaanhoitopiirit eivät tuota raportteja, koska niitä ei tunnuta kaivattavan tai käytettävän.

STM:stä ei henkilövaihdosten vuoksi löytynyt juuri nyt ketään kommentoimaan kilpaillun EVO-tutkimusrahan jakautumista.

Miten EVO-tutkimusrahoitus jaetaan?

Yliopistolliset sairaanhoitopiirit saavat sosiaali- ja terveysministeriöltä EVO-tutkimusrahaa tuottamiensa EVO-pisteiden mukaan. Sairaanhoitopiirien tavat jakaa EVO-tutkimusrahaa vaihtelevat suuresti. Tiedot sairaanhoitopiirien rahanjakotavoista käyvät ilmi STM:n selvityksestä vuodelta 2006.

Osa EVO-tutkimusrahasta menee infrastruktuurin tukemiseen. Osa jaetaan tulosyksiköiden budjettiin niiden tuottamien julkaisupisteiden suhteessa. Jäljelle jäävä osuus muodostaa kilpaillun EVO-tutkimusrahan eli kilpailutuksen kautta tutkimushankkeille myönnettävät määrärahat.

HUS:ssa tästä määrästä viitisen prosenttia jaetaan hakemusten perusteella parhaille tutkijoille tutkijakuukausina. Loput jaetaan hankkeille, jotka voivat olla yksittäisen tutkijan tai tutkimusryhmän hankkeita.

Useimmissa sairaanhoitopiireissä on toimikunta, joka valmistelee rahanjaon. Lopullisen päätöksen tekee sairaanhoitopiirin johtaja tai hallitus.

Poikkeuksen rahanjakotavassa muodostaa Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri, jossa toimikuntaa ei ole. Oulussa tutkimusraha jaetaan suoraan tulosyksiköille kolmen edellisen vuoden aikana ansaittujen julkaisupisteiden keskiarvon perusteella. Tulosyksiköiden johtajat päättävät mitä hankkeita heidän yksikössään tuetaan.

Naisia on työssä käyvistä lääkäreistä 56,5 %. Opetuksen ja tutkimuksen sektorilla työskentelevistä lääkäreistä naisia on 49,2 %, mutta professoreista vain 23,6 %. Johtavista lääkäreistä ja ylilääkäreistä naisia on 35,9 %, väittelevistä lääkäreistä valtaosa.

Tutkimustyöhön osallistuu naislääkäreistä runsas 30 % ja mieslääkäreistä hieman yli 40 %. Tutkimustyöhön osallistuvien lukuihin sisältyvät niin päätyökseen tutkivat, sivutoimiset, kuin oman työn ohella tutkivat.