Ruokahalua säätelevän greliinihormonin perinnöllinen vaihtelu on yhteydessä verenpaineeseen ja tyypin 2 diabetekseen.

Ruokahalua stimuloivan greliinihormonin perinnöllinen vaihtelu on yhteydessä verenpaineeseen ja jossain määrin myös tyypin 2 diabetekseen. Greliinireseptorin geenivaihtelut taas ovat voimakkaasti yhteydessä lihavuuteen.

– Voi olla, että nämä vaihtelut vaikuttavat greliinireseptorin ilmentymiseen ja toimintaan aiheuttaen ruokahalun lisääntymistä ja siten myös lihavuutta, toteaa M.Sc. Ursula Mager Kuopion yliopistossa tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan.

Tulosten perusteella greliinillä voi olla yhteyttä myös immuunijärjestelmän säätelyyn. Sekä greliini- että greliinireseptorigeeni ilmentyivät lymfosyyteissä. Greliinin ilmentyminen näytti liittyvän keskeisten tulehdustekijöiden, kuten TNF-alfan, ilmentymiseen. Laihduttamisella ei ollut vaikutusta ilmentymisen tasoon.

Laihduttamisella ei myöskään havaittu olevan vaikutusta greliinin pitoisuuteen plasmassa henkilöillä, joilla oli metabolisen oireyhtymän piirteitä. Sen sijaan vertailuryhmässä, joka ei laihduttanut, greliinipitoisuus laski entisestään. Yksi greliinireseptorigeenin tutkituista sekvenssivaihteluista taas oli yhteydessä merkittävämpään laihtumiseen henkilöillä, jotka osallistuivat laihdutusinterventioon.

Tutkimuksen kohteena olivat Suomalaiseen Diabeteksen Ehkäisytutkimukseen osallistuneet henkilöt, joilla oli häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta.

M.Sc. Ursula Magerin kliinisen ravitsemustieteen väitöskirja tarkastetaan 30.5.2008 Kuopion yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.

Marianne Jansson