Tutkimus vahvisti havaintoja siitä, että haiman pään poistoleikkausten keskittäminen suuren volyymin sairaaloihin parantaa hoitotuloksia.

Merkittävällä osalla haiman pään poistoleikkauksen kokeneista potilaista operaatiossa tehty haimasuoliliitos ahtautuu myöhemmin, mikä johtaa haiman erittämien ruuansulatusentsyymien vajaukseen. Toisaalta osalla potilaita leikkauksen jälkeinen haiman vajaatoiminta johtuu itse jäljellä olevan haiman alentuneesta toiminnasta, mihin leikkausliitoksella ei voida vaikuttaa.

Näin kertoo LL Mickael Parviaisen väitöstutkimus, jossa selvitettiin haiman pään poistoleikkausten varhaistuloksia suomalaisissa sairaaloissa. Tutkimuksen havainnot tukivat aiempia havaintoja siitä, että leikkauksessa tehtävän haimasuoliliitoksen hyvällä paranemisella on keskeinen merkitys leikkauksesta toipumisessa. Edelleen tutkimus vahvisti pääosin ulkomaisia havaintoja siitä, että näiden leikkausten keskittäminen suuren volyymin sairaaloihin parantaa hoitotuloksia.

Vaikka osalla potilaita oli leikkauksen jälkeisiä haittoja, ei haimaleikattujen potilaiden yleisessä elämänlaadussa todettu merkittävää eroa ikävakioituun suomalaiseen väestöön verrattuna.

– Eräs keino parantaa haimaleikkauksessa tehtävän haimasuoliliitoksen toimivuutta ja sitä kautta jopa leikkauksen pitkäaikaistuloksia saattaisi olla elimistössä hajoavan sisäisen tuen (proteesin) käyttö haimaliitoksen suojana, tutkimuksessa todetaan.

Haiman pään poistoleikkaus on vaativimpia vatsakirurgisia toimenpiteitä. Leikkausta käytetään erityisesti haiman ja pohjukaissuolen alueen syövissä. Toinen tärkeä leikkauksen aihe on vaikea krooninen haimatulehdus.

Väitöstutkimus tarkastetaan 19.11. Tampereen yliopistossa.