Tutkimuksissa on saatu viitteitä, että bisfosfonaatit parantavat alkuun luuntiheyttä, mutta käytön jatkuessa pitkään luun kestävyysominaisuudet voivat heiketä.

Bisfosfonaattihoidon on osoitettu lisäävän luuntiheyttä, mutta pitkään käytettyinä ne saattavat myös heikentää luun laatua ja johtaa lisääntyneeseen epätyypillisten murtumien vaaraan. Alustavat tulokset kahdesta tutkimuksesta esitettiin American Academy of Orthopaedic Surgeons -järjestön konferenssissa.

Ensimmäisessä tutkimuksessa arvioitiin luun rakennetta 111 postmenopausaalisen, osteoporoottisen naisen aineistossa. Naisista 61 oli käyttänyt bisfosfonaatteja vähintään neljä vuotta ja 50 käytti kalsium- ja D-vitamiinivalmisteita. Tulosten mukaan bisfosfonaattihoito paransi alkuun luun rakennetta, mutta neljän vuoden hoidon jälkeen tilanne kääntyi ja luun rakenteelliset kestävyysominaisuudet saattoivat heiketä.

Toisessa tutkimuksessa oli mukana 21 naista, joista 12 oli käyttänyt bisfosfonaatteja keskimäärin 8,5 vuotta ja loput eivät lainkaan. Bisfosfonaatteja pitkään käyttäneiden luunäytteissä havaittiin luukudoksen heterogeenisuus, erityisesti mineraalikoostumus ja kidekoko, vähäisemmäksi kuin verrokeilla.

Tutkijat korostavat, että havainnot ovat alustavia eivätkä toistaiseksi vaikuta kliiniseen käytäntöön.

– Bisfosfonaatit ovat edelleen useimmille potilaille tehokas hoito luukadon ehkäisyyn, sanoo ortopedi Melvin Rosenwasser Columbia University Medical Centerista.

Lisätutkimuksiin bisfosfonaattien pitkäaikaisvaikutuksista kuitenkin tarvitaan. Vaikka näiden lääkkeiden on osoitettu parantavan luun määrällisiä ominaisuuksia, niiden vaikutuksista luun laatuun on vain vähän tietoa.

FDA on jo vuonna 2008 käynnistänyt tutkimuksen epätyypillisten reisiluun murtumien riskistä bisfosfonaattien käyttäjillä, mutta toistaiseksi tutkimuksissa ei ole havaittu selvää yhteyttä.

Marianne Jansson