Korkeankin tason urheilijoilta puuttuu usein oma lääkäri. Lääkkeitä käytetään moninkertaisesti tavalliseen väestöön verrattuna. – Meillä on nyt tietoa siitä, millaisia lääkkeitä urheilijat käyttävät, mutta emme tiedä, kuka niitä määrää, sanoo proviisori Antti Alaranta.

Suomalainen huippu-urheilija käyttää lääkkeitä moninkertaisesti tavalliseen väestöön verrattuna.

Astma- ja allergialääkkeiden, tulehduskipulääkkeiden ja antibioottien käyttö ei kuitenkaan ole aina tarkoituksenmukaista tai kunnolla lääkärien hallinnassa.

– Edes kaikilla maajoukkuetason urheilijoilla ei ole omaa nimettyä lääkäriä, sanoo ylilääkäri Heikki Tikkanen Helsingin Urheilulääkäriasemalta.

– Meillä on nyt tietoa siitä, millaisia lääkkeitä urheilijat käyttävät, mutta emme tiedä, kuka niitä määrää, sanoo proviisori, FaT Antti Alaranta Helsingin yliopistosta.

Alaranta ja Tikkanen toivovatkin jatkotutkimusta siitä, mistä urheilijat lääkityksensä hankkivat. Joukkueilla saattaa olla nimetty lääkäri, mutta varsinkin yksilölajien urheilijat voivat joutua turvautumaan lääkäreihin, joilla ei välttämättä ole tietoa huippu-urheilijan erityistarpeista.

Tulehduskipulääkkeitä kuluu lähes kymmenkertaisesti

Antti Alarannan tuoreessa väitöskirjatutkimuksessa selvitettiin 446 suomalaisen urheilijan lääkkeiden käyttöä. Tutkittavat kuuluivat kansallisen Olympiakomitean tukemiin yksilö- ja joukkuelajien urheilijoihin. Vertailuryhmänä oli otos saman ikäisiä suomalaisia aikuisia Kansanterveyslaitoksen Terveys 2000 -tutkimuksesta.

Erityisen runsasta on tulehduskipulääkkeiden käyttö. Urheilijat syövät niitä keskimäärin neljä kertaa tavallisia suomalaisia enemmän. Nopeus- ja voimalajien urheilijoilla tulehduskipulääkkeiden käyttö on yli yhdeksän kertaa yleisempää kuin väestössä keskimäärin.

– Joka viides urheilija ilmoittaa saaneensa haittavaikutuksia NSAID-lääkkeistä; yleisimpiä vaivoja ovat ruoansulatuselimistön vaivat sekä väsymys. On myös muistettava, että esimerkiksi murtumien paraneminen hidastuu, sillä tulehdusreaktio on elimistön luontainen keino päästä eroon vammautuneista soluista, Alaranta sanoo.

Loukkaantuneelle tai särkyjään valittavalle urheilijalle olisikin järkevämpää määrätä muita kipulääkkeitä.

– Antibiootteja huippu-urheilija syö lähes kaksi kertaa muita kansalaisia useammin, kertoo Alaranta.

– Emme tiedä, sairastavatko urheilijat muita enemmän. Esimerkiksi leiriolot ja joukkue-elämä saattavat altistaa normaalia useammille infektiotaudeille. Vai onko kyse siitä, urheilija elää tiukan harjoitus- ja kilpailuaikataulun puristuksessa eikä koe ehtivänsä sairastaa ilman lääkitystä? Heikki Tikkanen pohtii.

Astmalääkitys voi olla haitaksi

Huippu-urheilijat käyttävät astmalääkitystä kolme kertaa muuta väestöä yleisemmin. Mielipiteet astman todellisesta esiintyvyydestä sinkoilevat puolelta toiselle.

Ulkoilman allergeenit sekä kuiva ja kylmä ilmasto altistavat allergioille ja astmalle varsinkin kestävyyslajien urheilijoita sekä hiihtäjiä. Onko hoitoa siis liikaa?

Heikki Tikkanen ja Antti Alaranta eivät usko, että urheilijoiden astmaa olisi ainakaan ylidiagnosoitu. Päinvastoin hoitoa pitäisi tehostaa.

– Tutkimukset antavat viitteitä siitä, että käytössä on lähinnä beeta2-agonisteja ilman tulehduslääkitystä. Tämä taas voi olla urheilijalle hyvinkin haitallista, Alaranta huomauttaa.

Tikkanen ja Alaranta puhuivat viime viikolla Vierumäellä lääketieteen toimittajien seminaarissa, jonka olivat järjestäneet Suomen Lääkäriliitto, Apteekkariliitto ja Lääketietokeskus.

Ulla Järvi